Hobitti - Viiden armeijan taistelu yöensi-ilta

Viimeinen matka Keski-Maahan on koettu ja jo takana päin. Postaus tulee pienellä viiveellä allekirjoittaneen saadessa viimeiseltä matkalta flunssan tuliaisena. Elokuvasta tulee kyllä oma arvio vielä erikseen, mutta tähän väliin studio123:n yöensi-illan tapahtumista. 

Kuten viimeisin hobittipäivitys mainostaa, oli Kouvolan musteen ja reiän tatuointitiimin työpiste jo seitsemältä pystyssä. Ensimmäinen uhrikin oli aikasessa odottamassa tuoliin pääsyä ihka ensimmäistä ja pitkään suunniteltua Lotr-aiheista tatuointia varten. Illan mittaan tuoliin istui muitakin, osa henkilökunnankin edustajia ja jopa itse teatteripäällikkö. Viimeisin kuva valmistui valehtelematta minuuttia kahta ennen yönäytöksen alkua. 

Itse olin tiistain puolella tekemässä työvuoroa, mutta vain normaalien näytösten loppuun asti eli pääsin sopivasti vapaalle ennen yönäytöstä ja mukaan kokemaan sen muiden kanssa. Vaikka kuinka hieno kahden edellisen vuoden möhömahainen Galin Rautavatsa-kääpiöpukuni olikin, halusin viimeistä osaa varten vääntää vielä uuden puvun. Haaveissa on ollut pukeutua haltijaksi, vaikka se onkin maailman yleisin lotr-aiheinen puku ja niiin nähty. Puvun valmistuksesta tulee erikseen oma postauksensa yhdessä Smaugin aarre-askarteluprojektin kanssa.

Galin Rautavatsa oli kuitenkin paikalla hillumassa, kun blogikollega Arttu vetäisi arvokkaan kääpiö herran vermeet päälleen. Miran ollessa Uudessa-Seelannissa ja ymmärrettävästi hieman estynyt tulemaan hillumaan Galinin kääpiöveljenä, tuli häntä puolestaan tuuraamaan parempi puoliskoni. Tosin Golin Karvalakin karvalakkia ei löytynyt mistään, joten kehitimme uuden variaation Golin Karvanaamasta. Paikalla oli pari hassua muutakin Keski-Maan asukkia, kuten tapana on ollut ja he perinteiden mukaan aiheuttivat myös hämmennystä päivittäistavarakaupoissa ja muualla ihmisten ilmoilla.

Lisää kuvasatoa tatuoinneista, puvuista yms. Studion facebookin puolella täältä sekä täältä. 

Hobittipäivitys 15

Viiden armeijan taistelun eli vihoviimeisen hobitti elokuvan ensi-ilta lähestyy! Onkin siis aika tehdä todennäköisesti viimeinen Hobittipäivitys aiheesta ja aiheen vierestäkin. Yöensi-ilta on siis tiistain ja keskiviikon välisenä yönä eli kaikki härdellöinti on jo tiistain puolella. Sen verran on taas panostettu, että henkilökunnalla ja muutamalla kätyrillä on aivan varmasti kostyymit päällä ja vähän on taas menty askartelemaan... Aiempien vuosien koristelut voi kattella muun muassa täältä ja täältä. Illan erikoisuutena on paikalla olevat tatuoijat, jotka toteuttavat teemaan liittyviä tatuointeja maksua vastaan. Eli jos haaveissa on ollut Hobitti tai Taru sormusten herrasta-aiheinen ihotaideteos, niin kannattaa jo etukäteen olla yhteydessä tatuoijiin.

Netissä kiertelee huhua Jacksonin kiinnostuksesta Silmarillionin filmitisointeja kohtaan nyt, kun Hobitillekin on sanottava hyvästit. Huhun todenperäisyydestä en tiedä, mutta ilmeisesti oikeudet Silmariollioniin istuvat paljon tiukemmin kuin Sormusten herrojen tai Hobitin kohdalla, joka on oikein ymmärrettävää. Itse henkilökohtaisesti en välittäisi antaa Jacksonille enää aikaa Keski-Maa nimisellä leikkikentällä, sillä jo Hobittien kohdalla on huomannut, että ote ei ole enää sama kuin hänellä oli viel Sormusten herrojen kohdalla. Ainoan mahdollisuuden Silmarillionin kohdalla näkisin tv-sarjana, koska se on rakenteellisesti niin vaikea. Onneksi huhut ovat kuitenkin toistaiseksi huhuja.

Sitten mainostan työkollegan ja hobittihirmu Miran matkaa maailmalla kera matkakumppaninsa Willun! Eli nämä kaksi hullua lähtivät siis viime viikon torstaina UUTEEN-SEELANTIIN! Suoraan Keski-Maahan. Ideana on siis hillua, nähdä kaikkea mahdollista ja erityisesti mennä katsomaan hobitti ensi-illassa siellä!! Ja matka ei tosiaan pääty siihen, vaan tammikuun lopulla he vaihtavat kokonaan manteretta ja suuntaavat Losiin hillumaan Oscar-hengessä mukana. Takaisin Suomeen he palavaat vasta maaliskuun alussa! 

Heidän matkaa voi seurata THERE AND BACK AGAIN-blogista. Viimeisin postaus on suoraan hobittilasta!!!!!!!!!!

Loppuun vielä uudempi Hobitin traileri:



 

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1

Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Danny Strong & Peter Craig, perustuu Suzanne Collinsin kirjasarjaan
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Philip Seymour Hoffman, Julianne Moore, Donald Sutherland, Natalie Dormer, Sam Claflin, Willow Shields, Jeffrey Wright, Jena Malone & Stanley Tucci
Kesto: 2h 5min
Ikäraja: 12

Matkijanärhen ensimmäisessä osassa Katniss yrittää saada päätänsä kasaan vyöhykeellä 13 kaiken areenalla kokemansa jälkeen. Vyöhyke 13 toimii säntillisellä järjestelmällisyydellä kapinnallisten johtajan, presidentti Coinin johdolla. Katniss ei saa kunnolla aikaa toipumiseen, kun häneltä jälleen vaaditaan uuden roolin omaksumista ja paikkaa kapinan symbolina. Coin on tosin Plutarchin vakuutteluista huolimatta epäileväinen ja näkee vain hermoraunioksi luhistuneen nuoren naisen. Katniss on yhtä lailla vastahakoinen oltuaan jo Capitolin käsinukkena aivan tarpeeksi. Motivaation sytyttää kuitenkin mahdollisuus pelastaa Peeta ja muut vangiksi joutuneet tribuutit. 

Nälkäpeli-kirjat lukeneena uskallan näiltä kahdelta viimeiseltä osalta odottaa enemmänkin, sillä itse koin, että viimein pääsemme asian ytimeen kapinan kasvaessa. Vihan liekit oli myös paljon onnistuneempi kuin ensimmäinen elokuvatulkinta, vaikka kaava areenaa myöten onkin samankaltainen, mutta kirjan tulkinnan kannalta tehty huomattavasti paremmin. Kolmas kirja ja nämä viimeiset elokuvat tulevat tekemään merkittävän pesäeron kahteen aikaisempaan siinä mielessä, että karistavat ahkerasti jaloistaan traagisen teinidraamaelokuvan-leiman. Katniss, Gale & Peeta kuvio on lopulta täysin yhdentekevää ja se rikotaankin rajusti, kun elokuvien pääteemaksi nouseekin vallankumous ja sotatraumat. Viimeisen osan toteutusta odotan suurella mielenkiinnolla.

Matkijanärhen jako kahteen osaan on toki rahallisesti kannattava veto, mutta myös tarinan tahdituksen kannalta armollinen vaihtoehto. Viimeinen osa on sisällöllisesti paljon tuhdimpi, kuin kaksi aiempaa ja kirjasta löytyy looginen kohta, mihin katkaista ja samaan kohtaan se jätettiin elokuvassakin. Toteutuksesta en keksi kyllä moitteen sanaa ja pisteitä jälleen siitä, että monta ensimmäisessä elokuvassa sivuutettua asiaa, onkin ripoteltu kahteen viimeisimpään (Esimerkiksi Avoxit ja Snown suunpielet). Totetustavat toki poikkeavat hieman luetusta, mutta niin se kuuluukin mennä, kunhan asia tulee perille asti. Merkittävä henkilökaarti eroavaisuus kirjaan on, että Effien hahmo ei mielestäni ollut ollenkaan viimeisessä osassa läsnä, pelkästään mainittiin (korjatkaa, jos muistan väärin). Elokuvassa Effie on taas keskeinen hahmo ja päätyy jälleen valmistelemaan Katnissiä koitoksiin omaan koomiseen tapaansa. Päätös pitää Effie on hyvä, sillä hahmo on yleisölle muuta preppaustiimiä tutumpi ja valkokangas versiosta on kehittinyt kirjan Effietä mainiompi. 

Jennifer Lawrence on edelleen uskottava Katnissin roolissa, josta hän alunperin suuren yleisön tietoisuuteen nousikin. Harvinaisempaa antia elokuvassa kuullaan Lawrencen laulun muodossa, sillä hän pelkää kuollakseen muiden kuullen laulamista ja kuulostaa omasta mielestään karmealta (Lettermanin talkshowssa hän antoi yhdessä Davidin kanssa näytteen äänestään, toki pilaversiona). Jennifer toki lauloi ensimmäisessäkin Nälkäpeli-elokuvassa, mutta joutui hommaan jälleen uudestaan, eikä edelleenkään kuulosta hullummalta. Edesmennyt Phillip Seymour Hoffman, jolle elokuva on omistettu, on onnistuttu pitämään Plutarchin roolissa hyvin pienellä kikkailulla. Muutamassa kohdassa kameran liike ja kuvakulmien vaihdos tuntui kyllä oudohkolta, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että vain odotti näkevänsä jotain tavallisesta poikkeavaa. Uusia kasvoja on esimerkiksi Coinin roolissa nähtävä Julianne Moore, joka oli yllättävä valinta, koska tuntui rooliin nähden hieman liian nuorelta kasvolta, mutta hyvin hän siihen istuu sittenkin. Cressidana nähdään ihana Natalie Dormer, joka on tunnettu niin Tudorsista kuin Game of thronesista.

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1 kannattaa käydä kokemassa, vaikka ei olisi aiemmat elokuvatkaan jostain syystä niin hirmuisesti kolahtaneet. Suosittelen edelleen myös kirjojen lukemista, ne tukevat hyvin elokuvan versioita ja avaavat varsinkin hahmojen sisäisiä ajatuksia vielä enemmän. 

Shoppinkii

Pitkästä aikaa tilasin Cdon.comista lehvoja, kun kamppanjat sattui itselle sopivaan saumaan eli joulushoppinkien kanssa yksiin. Suurin osa lehvoista oli pyöristettynä 5e kipale, ainoastaan viimoisena oleva oli kokonaista euron kalliimpi, ei paha! Lisäksi ostin kirjasatsin, joka esitellään jo ekassa kuvassa:

Nämä ostin kollegalta alunperin 6e hintaan koko satsi, mutta sain vielä euron alennuksen. Elokuvaversiot ostin aikanaan myös kuudella eurolla. Nämä olen muistaakseni joskus lainannutkin samaiselta henkilöltä, nyt tulivat sitten jäädäkseen. Kiitos H!

Kotimaisten pienen pieni lokero saa seuraa yhdestä loistavasta kotimaisesta lehvasta: Domen Napapiirin sankarit.

Viimein se oikeasti hyvä spider-man kuva saapuu kokoelmaan! Hyllyssä on siitä huonosta hämistrilogiasta kaksi ensimmäistä... tietää sitten ketkä väistävät ensimmäisenä kun tila alkaa loppua samalta osastolta

Viimein Nälkäpeli oli ostettavan hintainen eli reilusti alle 10e. Onneksi hyvää jaksaa odottaa

12 Years a slave alekuvissa hieman yllättäen, mutta yhtä kaikki minun hyllyyn oikein tervetullut

Ja Ghibli kokoelmaan täydennystä!

Ja vielä kuva kaikista Ghibli-kokoelman kuvista. Puuttuu enää Sydämen kuiskaus, Tuuli nousee ja jos Omohide poro poro joskus Suomessa julkaistaan niin sekin. Myös Cagliostron linnan voisi mahduttaa samaan syssyyn, on se niin Ghibli-henkinen.

Interstellar

Ohjaaja: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan amp; Jonathan Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Wes Bentley, John Lithgow, Jessica Chastain, Michael Caine, Casey Affleck, Ellen Burstyn, Topher Grace, David Gyasi & Mackenzie Foy
Kesto: 2h 49min
Ikäraja: 12

Ohjaajanero Christopher Nolanin uutuuskuva Interstellar kurkoittaa äärettömään ja sen yli. Tulevaisuuden maapallolla ihmiskunta voi huonommin kuin koskaan äitimaan jatkuvasti rajoittaessa omia antimiaan. Huipputeknologiaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta vimpaimilla ei ruokita nälkäisiä suita. Maapallon tehdessä kuolemaa on katse nostettava maasta ja tähdättävä korkeammalle, kirjaimellisesti. Suurelta yleisöltä salatulle avaruuslennolle lähetetään neljän asiantuntijan retkikunta, jonka aikeena on sukeltaa suoraan Saturnuksen vierestä löydettyyn madonreikään, voidakseen oikaista suoraan toiseen ja toistaiseksi vielä tuntemattomaan galaksiin ratkaisujen toivossa.  Yksi näistä osaajista on entinen Nasan pilotti Cooper, joka suostuu mukaan vain omien lastensa ja heidän tulevaisuutensa tähden. 

Aikaisempien elokuvien tapaan, on Nolan nytkin ansiokkaasti pimittänyt elokuvansa sisältöä viimeiseen asti. Käsikirjoitus on yhtä tyypillinen paisuteltu, mutta joka sekunnilta merkittävä viimeiseen hiottu vyyhki, jonka purkautumista on aina yhtä riemuisaa ja shokeeraavaa seurata. Vältin itsekin sen pidemmän trailerin katsomista, vaikka en usko, että sekään olisi onnistunut merkittävästi paljastamaan liikaa. Puoliakaan tai edes neljäsosaa en voi kertoa tämän elokuvan huikeudesta, jotta en pilaa pienintäkään yllätystä, käännettä tai kohahdusta. Sen verran juonen kulusta sanon, että minuuttiakaan ei ole käytetty liikaa tässä elokuvassa, vaan joka hetkellä on oma merkityksensä, joten kesto ei tosiaan tunnu siltä, mitä se on.

Teknisiä ansioita voi onneksi hyvillä mielin suitsuttaa. Nolan on vanhan kansan tekijä ja joutunut käyttämään poikkeuksellisen paljon tietokonetehosteita, kun tavallisesti hän pykäyttää joka mahdollisen lavasteen efektien sijaan. Jälki on silti visuaalisesti erittäin vaikuttavaa, varsinkin olemassaolemattomien asioiden loihdinnassa, joissa voidaan mennä helposti myös metsään. Mainittakoon esimerkiksi madonreikään sukellus, joka on aivan huima, eikä tosiaan kaipaa vaikkapa 3D-lisää. Kummasti sitä riittää tavallinen kuva tarraamaan käsinojista kiinni menon yllettyä hurjemmaksi. 

Nolanin elokuvat ovat aina olleet hyvin hahmovetoisia, eikä Interstellar tee tässäkään poikkeusta. Vaikka matkaamme avaruuden musertavassa äärettömyydessä, on tärkeimmässä osassa edelleen henkilöhahmot ja heidän kohtalonsa. Dallas Buyers Clubin ja sen tuoman miespääosan Oscarin voiton jälkeen, en ihmettele tippaakaan Matthew McConaugheyn valintaa pääosaan. Cooper on samaistuttava hahmo, joka erityistaitojensa ja yksilöliisyytensä alla, on kuitenkin se tavallinen kaveri. Niin ikään palkittu ja aiemmin Nolanin kanssa työskennellyt Anne Hathaway, on Amelia Brand, jonka tunteista ja motivaatiosta ammennetaan myös paljon katsojalle. Sivuosissa on niin paljon muitakin hienoja nimiä, että tila ei riitä ja eräs nimi pysyy vielä tämän jutunkin myötä pimennossa.

Interstellar jää katsomisen jälkeen pyörimään päähän. Ei siksi, että monitahoinen juoni olisi vaikeaselkoinen, vaan sisällön paljouden ja sen herättämien tunteiden takia. Elokuvan jälkeen on pää hyvin pyörällä, mutta tekee mieli halata universumia.

Traileria ei tarvitse katsoa, elokuva tarvitsee katsoa. Oheen ymppään kuitenkin jonkun ihanan kappaleen elokuvasta (ZIMMER!!!)

HOI! Ilmaisia elokuvakokemuksia!!!

Studio123 oli osana Secret Cinema-kokeilua viime kuun puolella, jossa katsojille tarjoutui mahdollisuus mennä katsomaan sikaa säkissä. Jujuna oli siis tavallista halvempi lipun hinta elokuvaan, josta ei saanut etukäteen tietää, mikä elokuva on edes kyseessä. Ikäraja ja esitysaika olivat ainoa tieto, joka annettiin etukäteen tulevasta elokuvasta. Lisäksi tiedossa oli elokuvan olevan ennakkonäytös jostakin myöhemmin varsinaiseen ensi-iltaan saapuvasta elokuvasta. Kokemus sai todella hyvää palautetta uhkarohkeilta ja ennakkoluulottomilta saliin uskaltautujilta, joten varmaa on, että näitä tulee vielä lisää.

Elokuvakerho Edvin täyttää kunnioitettavat 45-vuotta. Tämän kunniaksi kerho tarjoaa seuraavan Secret Cinema-kokemuksen, eikä vaan yhdellä, vaan peräti kolmella elokuvalla! Tämän lisäksi liput elokuviin maksavat pyöreät nolla euroa!!!

Elokuvat esitetään Studio123:ssa tulevana lauantaina 15.11 klo 15.00, 17.00 ja 19.00. Lippuja ei voi varata, mutta niitä saa lunastettua Studion kassalta 2 lippua per naama per näytös. Nyt on oiva tilaisuus käydä sivistämässä itseään erittäin lompakkoystävällisesti ja halutessaan jopa kolmen elokuvan maratonilla. 

Suuri kiitos Edvinille ja onnea vuosien johdosta!

Halloween & Night of the living dead - double feature

Takana on aivan mahtava Halloween viikonloppu! Itse olen niin halloween-ihmisiä, vaikka virallinen ei tuo juhla täällä olekaan. Viime vuonna juhlistin vain teemajuhlilla, mutta tänä vuonna pääsin viettämään oikeastaan kahden päivän halloweenit eri tekemisten merkeissä. 

Perjantaina oli Studiolla ensimmäistä kertaa ihan kunnon halloweenpippalot, koska ohjelmistoon oli saatu alkuperäiset Halloween (1978) ja Night of living dead (1968). Viime vuonna ei tainnut edes samaan saumaan pyöriä yhtään kauhukuvaa ohjelmistossa, mikä oli suuri harmistus. Nyt sitten pääsi ottamaan takaisin sitäkin korkojen kera. Homma lähti sopivasti lapasesta jo koristelujen kanssa, jotka aloitettiin jo torstaina kollegan kanssa. Perjantain työvuorolaiset lisäsivät sitten vielä oman jälkensä kokonaisuuteen. Hyvissä ajoin ennen ekaa elokuvaa oli paikalla maskeeraaja muuntamassa vapaaehtoisia zombieiksi, joista yksi oli blogikollega Arttu. Itse saavuin hieman myöhemmin kauhunmekkaan omassa kotitekoisessa maskissa parin muun zombien kera. Päätettiin sitten pienestä osallistumismäärästä huolimatta heittää pieni zombiekävely keskustassa, joka ikuistui kameraankin. Lisäksi kameraan tallintui pari pätkää Studion sisätiloista, joista toinen video täällä. Varsinaisia tapahtumakuvia voipi katsella Studion facebookista tästä linkistä.

Zombie duckface!

Itse elokuvista Halloween nyt on ollutkin usein kotikatsomossakin pyörimässä tähän aikaan vuodesta. Alkujaan näin elokuvan suhteellisen nuorena, joten Michael Myers on elokuvamurhaajista ehdoton suosikkini. Carpenterin musiikki ja varjoissa piileskelevä Myers aiheuttaa edelleen mukavan epämukavan tunteen, vaikka ei toki enää pelota samalla lailla, kuin huomattavasti nuorempana. Night of the living deadin näin puolestaan ihka ensimmäistä kertaa, vaikka zombie-elokuvia olenkin aika kattavasti nähnytkin, kuin myös omistan. Tämä klassikko on jäänyt silti katsomisen ulkopuolelle, mutta nyt tietoisesti panttasinkin sen katsomista, kun kuulin sen tulevan ihan leffateatteriin halloweeniksi. Odotuksia olin madaltanut tietenkin jo etukäteen, koska kyseessä on noinkin vanha elokuva ja eritoten siksi, että zombiekäsitys ja esitystapa on hieman muuttunut. Olin kuitenkin täpinöissäni jo siitä, että pääsen katsomaan tämän kuvan ekaa kertaa leffateatterissa! Jokin siinä vanhassa mustavalkoisessa neliönmuotoisessa kuvassa viehettää ja vielä näin digivehkeillä esitettynä kuitenkin suhteellisen modernissa teatterissa. 

Lauantaina oli sitten jälleen teemabileet, kuten viime vuonnakin, jolloin jo hamstrasin sekä ennenkaikkea tein itse paljon koristeita ja rekvisiittaa varastoon. Kaikessa koristeluvimmassa leffahyllykin joutui hämähäkkien valtaan. Siinä missä perjantaina olin normaali verinen zombie, nyt olinkin eräs hyvinkin tunnettu pelihahmo zombieversiona. 

TV Thursday #41 - Vahvin naishahmo

Tv-torstaille kävi nyt viimeisimmän tiedon mukaan samat kuin Movie Mondaylle eli yleisen hiljaisuuden vuoksi molemmat haasteblogit lopettavat toimintansa. Syyt ovat täysin ymmärrettävät, itsekään en ole niin aktiivisesti haasteita toteuttanut, kuin kyseisten blogien kultakautena. Viimeiseksi jäävä haaste Tv-torstaissa oli kuitenkin jo ajatushautomossa ennen lopetustietoa ja nyt se ainakin on vietävä loppuun edes kiitoksena blogin taipaleesta.

"Sarjoissa on monenlaisia naishahmoja. On vaarallisia viettelijöitä ja pelastajaa odottavia neitoja ja karatetaitoisia agentteja - nyt kysytäänkin vahvan naishahmon perään. Onko suosikkisi valtaistuinpelissä juoniva Cersei tai kenties enemmän fyysistä voimaa käyttävä Sydney Aliaksesta?"

En kykene nostamaan vain yhtä tiettyä jalustalle, kun on niin monia suosikkisarjoja ja sitäkin enemmän vanhvoja naishahmoja. Tosi-tv:n rankkasin taasen kokonaan pois, jotta vaihtoehtoja ei ole sentään miljoonaa. Samalla toki piti ihan miettiä, mikä on mielestäni vahva nainen ja mitä valinnoillani on yhteistä. Eräs yhdistävä piirre on peräänantamattomuus, voiton- tai selviytymisentahto. Monella on myös henkisen puolen lisäksi fyysistä vahvuutta, vaikka tämä toissijaista onkin. Esimerkki tekstissä listattu Cersei päätyi myös joukkoon, mikä kertoi itselleni, että vahvaksi naiseksi luokiteltu hahmo ei välttämättä ole pidetty, edes omasta mielestäni. Yhtäläisyyksiä oli joidenkin osalla myös kehityskaaressa hahmon ollessa vielä alussa suhteellisen heikko ja avuton, mutta josta kehittyy sarjan edetessä yksi kovimpia tekijöitä (Dany, Carol, Lana). Yksi lukeutui joukkoon vasta eilisellä päätöksellä, kun pääsin jatkamaan American Horror Storyä kolmannesta kaudesta.

Elizabeth (White Queen), Cersei (GOT), River Song (Doctor Who), Olivia (Fringe), Fiona (AHS), Lana Banana (AHS), Carol (Walking dead), Dany (GOT), Anne Boleyn (Tudors)

 

Varasijoilla oli lisäksi esimerkiksi Sister Jude (AHS), Michonne (Walking Dead) ja Amy Pond (Doctor Who)