TV Poimintoja: kotimaista

Pitkästä aikaa muistaa vilkuilla television tarjontaa ja tähänkin lähtölaukauksen antoi töllössä vilahtanut mainos Terminator 2:sta, joka tulee sunnuntaina TV5:ltä. Aikomuksena on laittaa talteen nauhalle, vaikka voi hyvin olla, että löytyisi netflixistäkin. Samalla bongasin myös, että Fox esittää edesmenneen Robin Williamsin kuuluisia lehvoja eli Kuolleiden runoilijoiden seuran lauantaina ja Hyvää huomenta Vietnamin sunnuntaina. Tähän postaukseen nousee kuitenkin pääosaan kotimaiset kuvat vain parin vuoden takaa. Kotimaisen kuvan nostetta pönkittää nyt alitajuisesti vasta viime viikonloppuna ensi-iltaan tulleen ja katsojia kuin kärpäsiä keräävän Mielensäpahoittajan suuri suosio. Seuraavista leffoista en ole kuin yhden nähnyt itse, kun kotimaisten suhteen sitä on vähän valikoivampi, mutta onneksi esimerkiksi Kulttuurikissa käy ahkerasti kotimaisissa, joten linkin takaa kannattaa lukea kokonaiset kertomukset elokuvista.

Miss Farkku-Suomi (2012)

Perjantai 12.9
MTV3, klo 20.05 
Ohjaaja: Matti Kinnunen
Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould, Milja Nieminen, Misa Lommi & Mikko Virtanen

"Miss Farkku-Suomi on aika tarkalleen Kauko Röyhkän elämänkertaa. Nuoren miehen kasvukipuja. Välde asuu äitinsä kanssa kaksin pientä asuntoa, on ihastunut luokan kauneimpaan tyttöön, josta valitaan Miss Farkku-Suomi. Pike, joka ilmiselvästi on myös mieltynyt Väldeen, valitsee kuitenkin toisin.

Välde jää sivuun, mutta ei suinkaan toimettomana vaan alkaa toimia. Tapaa Sasun, hengenheimolaisen ja alkaa tehdä musiikkia, he perustavat bändin. Välde purkaa kaiken itsestään tekemällä huikeita biisejä." (lainaus Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)

Varasto (2012)

Lauantai 13.9
MTV3, klo 20.00 
Ohjaaja: Taru Mäkelä
Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Juha Muje, Vesa Vierikkö, Esko Salminen, Hannele Lauri, Vesa-Matti Loiri & Jope Ruonansuu

" Arto Salmisen kirjan pohjalta värkätty elokuva toimii. Nimekäs näyttelijäkaarti vetää niin hersyvästi, että oksat pois ja Varastoon.

 On se kamalaa(hauskaa), kun panemisen seurauksena nainen napsahtaa raskaaksi ja ottaa miehen! Siinä se sitten on, varastomies, joka myy kaupan ohi eli on varas. Soppa oli hyvin keitetty." (lainaukset Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)

Hulluna Saraan (2012)

Maanantai 15.9
Nelonen, klo 21.00
Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela

Hulluna Saraan kävin itsekin katsomassa, joten sitaatti on omasta jutustani. (koko juttu täällä) 

"Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella."

Kulttuurikissan juttu Hulluna Saraan elokuvasta täällä

Magic in the Moonlight

Ohjaaja: Woody Allen
Käsikirjoitus: Woody Allen 
Kuvaus: Darius Khondji
Pääosissa: Emma Stone, Colin Firth, Hamish Linklater, Marcia Gay Harden, Jacki Weaver, Erica Leerhsen, Eileen Atkins & Simon McBurney
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: S

Woody Allenin uusin elokuva Magic in the Moonlight kertoo Colin Firthin esittämästä englantilaisesta ammattitaikurista Stanleystä, jonka oma show on rakennettu kiinalaisen lavapersoonan Wei Ling Soon ympärille. Ehdottoman järkipohjainen ja vain tieteenkovia todisteita uskova Stanley on uransa paljastanut myös monia mukamas meedioita pelkiksi huijareiksi ja ihmisten rahojen nyhtäjiksi. Stanleyn kollega Howard pyytääkin yllättäen tämän apua, kun erään perheen elämään on eksynyt hämmästyttävän uskottava mukamas meedio, johon Howardkin on jo alkanut uskoa. Emma Stone esittää nuorta meedioita nimeltään Sophie, joka saa lopulta skeptisen ja jääräpäisen Stanleynkin pauloihinsa.

Kerrassaan mainion Blue Jasminen jälkeen on Woody Allenin elokuvat alkaneet taas maistumaan tai ainakin uteliaisuutta on edes vilkaisuun asti. Magic in the Moonlightin tapauksessa vaakakuppia kallisti lisäksi näyttelijävalinnat, koska Firth ja Stone ovat molemmat loistavia näyttelijöitä. Elokuva olikin oikeastaan juuri, mitä odotinkin eli hienovaraista ja aavistuksen romanttista komediaa. Ei tietenkään mahdollisuuksia seisoa samalla viivalla Jasminen kanssa, mutta menee oikein hyvin otollisessa mielentilassa, kun kaipaa jotain pientä kivaa viihdykettä.

Magic in the Moonlight menee vaivattomasti hypähdellen kategoriaan "hyvämielen elokuvat". Yleistunnelma on tasaisella volyymillä pienesti nostattava, juoksematta kuitenkaan missään kohtaa täysiä mäen päälle. Turhaa draamaa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä ei tässä ole, eikä sellaisia kannatakaan tekijän tuntien odottaakaan. Huumori ei varsinaisesti hörötytä, mutta pitää suunpielet ylhäällä satunnaisten hymähdyksien säestämänä. Hauskuus on ennen kaikkea hahmojen kemioissa ja sanailussa, kun rivien välistä on mahdollista lukea jos jonkinmoista. 

Colin Firth on aina ollut hyvä esittämään päällisin puolin hapannaamaisia tosikkoja ja vieläpä itsepäisiä sellaisia. Mieleen tulee hänen monet vastaavat roolit aina Mr. Darcystä Bridget Jonesin Mark Darcyyn. Tässäkin "sama rooli" on eduksi varsinkin sen pilkahtelevan huumorin muodossa Stanleyn laukoessa kyynisen sarkastisia kommenttejaan ja varsinkin seuraamalla muiden reaktioita hänen sanomisiinsa. Emma Stone on nyt vaan aivan ihanan joka roolissaan. Sophiena hän pääsee luvan kanssa hienoisesti ylinäyttelemään, kuten kaikkien kuuluu tehdä, kun on Allenin leffasta kyse. Tyypillinen sisältörikas ja nasevakin dialogi kuulostaa hyvältä niin Firthin ja Stonen kuin muidenkin sivuosien esittäjien suusta. 

Magic in the Moonlight on juuri sopiva katsojalle, joka ei kaipaa sitä turhaa toimintakotkotusta. Woody Allenin faneille must see.

Sin City: A Dame to Kill For

Ohjaaja: Robert Rodriguez & Frank Miller
Käsikirjoitus: Frank Miller
Musiikki: Robert Rodriguez
Pääosissa: Jessica Alba, Mickey Rourke, Josh Brolin, Eva Green, Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Rosario Dawson, Powers Boothe, Jaime King, Dennis Haysbert, Ray Liotta, Christopher Lloyd, Jamie Chung, Jeremy Piven, Christopher Meloni, Juno Temple, Lady Gaga & Marton Csokas
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 16 

Sin City: A Dame to Kill For sijoittuu sekä ensimmäisen elokuvan tapahtumia ennen, että niiden jälkeen. Menneisyydessä seuraamme Dwightin (Josh Brolin) tarinaa hänen "vanhoilla kasvoillaan" ja kohtaamisia elämänsä rakkauden ja sydämensä murskaajan, Ava Lordin (Eva Green) kanssa. Tulevaisuudessa nuori nousukas Johnny (Joseph Gordon-Levitt) ottaa osaa isojen herrojen uhkapeleihin ja joutuu vastatusten senaattori Roarkin kanssa. Samassa ajassa Nancy (Jessica Alba) työskentelee edelleen Kadien juottolan vetonaulana ja yrittää päästä yli Hartiganin kuoleman aiheuttamasta tuskasta. 

Ensimmäisestä Sin Citystä muistan pitäneeni kovastikin, mutta viimeisimmästä katsomiskerrasta oli kulunut niin paljon aikaa, että olin alkanut kyseenalaistaa jo josko pitäisin elokuvasta edelleen (15-vuotiaan minän mielipiteet kun tuppaa olemaan aavituksen erilaiset kuin nykyisen). Tein taktisesti hyvän päätöksen katsoa ensimmäisen elokuva muistin sekä mielipiteiden virkistykseksi ennen jatko-osan katsomista. Sin City toimi, osui ja upposi edelleen ihan kuin ennen vanhaan, sillä lisäyksellä, että vanhat silmäni rekisteröivät elokuvasta myös paljon enemmän pieniä asioita kuin nuoremman minäni.  Muistin virkistys oli todella paikallaan myös juonessa ja hahmoissa, sillä jatko-osasta olisi mennyt hirmuisesti ohi lentäen ilman ensimmäisen kertausta.

Dame to Kill For on aivan samasta puusta veistetty kuin ensimmäinen elokuva, vaikka jos nyt pitäisi rankata, niin ensimmäinen ihan himpun parempi. Molemmat osat ovat kuitenkin tyyliltään identtiset ja molempia yhdistää myös monimutkainen aikajana, joka ei etene kronologisesti. Itseasiassa toinen elokuva sai minut vasta tajuamaan, ettei ensimmäisenkään elokuvan tapahtumat ole keskenään samassa ajassa, vaan osassa on vuosien ero toisiinsa. Jatko-osassa liikutaan vain vielä pidemmillä väleillä kuin ensimmäisessä. Katsojalta vaaditaankin aikajanojen seuraamiseen eritoten hahmojen tuntemusta, sillä vuosien vaihdosta ei kuuluteta mitenkään tai heiluteta kylttejä nenän edessä, vaan pääasiallinen keino tietää missä ollaan, on katsomalla ketkä ovat vielä elossa. 

Aikajanoilla hyppimisellä on mahdollistettu ensimmäisessä elokuvassa kuolleiden "herääminen henkiin", mikä koskee eritoten Marvin hahmoa, joka hämmensikin kaikista eniten. Sitä niin helposti kuvittelee elokuvan lopun sijoittuvan ajallisesti loppuun, mutta tässä niin ei tosiaan ole. Toinen hämmennyksen aihe saattaa olla Dwight, joka ensimmäisessä elokuvassa oli Clive Owen ja tässä taas Josh Brolin. Erilaiseen ulkomuotoon kyllä vihjataan jo ensimmäisessä elokuvassa, mutta tässä vasta näemme varsinaisen muodonmuutoksen ja saamme selityksenkin. Elinvoimissaan tallustelemassa nähdään sivuosassa lisäksi ensimmäisessä elokuvassa surmansa saanut Goldie näppärästi siskonsa Wendyn vieressä. 

Näyttelijän vaihdoksia on tapahtunut pakonkin edessä, kun kultasilmäistä Manutea esittänyt Michael Clarke Duncan menehtyi ennen roolinsa uusimista. Kirjaimellisesti valtaviin saappaisiin astuu paikkaamaan Dennis Haysbert ja viimeinen saamme nähdä, miten Manute menettää silmänsä. Valitettavan perustelematon vaihdos on käynyt Mihon kohdalla, jota esitti ensimmäisessä elokuvassa suloisen nukkemainen Devon Aoki. Ilmeisesti Devonia ei saatu uusimaan roolia, vaan korvaamaan on tullut enemmän toimintasankarin oloinen Jamie Chung. 

Onneksi iso liuta samoja naamoja samoina hahmoina on yhä menossa mukana aina Jessica Albasta senaattori Roarkia tulkitsevaan Powers Bootheen. Uusiakin mielenkiintoisia ja mehukkaita hahmoja ja kasvoja on lisätty joukkoon. Joseph Gordon Levittin Johnny kategoriaan mielenkiintoinen, sillä hahmo on vasta saapunut sarjakuvienkin puolelle ja hänellä on ässä hihassaan. Myös mielenkiintoinen ja ehdottomasti mehukas on Eva Greenin Ava Lord, joka on täysin häikäilemätön liikkeissään ja suosii pukeutumisessaan syntymäasuaan. 

Sin City: A Dame to Kill For on jälleen graafisen tyylikäs kurkistus syntisen kaupungin pimeille sivukujille, jossa kovaonnisimmat ja kovapäisimmät toinen toistaan korruptoituneemmat ihmissielut ottavat yhteen.

Lucy

Ohjaaja: Luc Besson
Käsikirjoitus: Luc Besson
Musiikki: Eric Serra
Pääosissa: Scarlett Johansson, Morgan Freeman, Amr Waked, Choi Min-sik & Analeigh Tipton
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 16 

Luc Bessonin uusin elokuva Lucy kertoo nuoresta naisesta, joka ajautuu koekaniiniksi mustan pörssin kehittämälle aineelle. Normaali ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain 10%, kun taas kyseiselle huumeelle altistunut henkilö, kykenee hyödyntämään yhä suurempaa osaa kapasiteetistaan aineen määrän ja vaikutusajan puitteissa. Lucystä tulee ensimmäinen ihminen, joka pääsee kokemaan koko kapasiteettinsa mahdollisuudet, eikä kukaan osaa täysin ennustaa mihin se johtaa. 

Lucyn kohdalla mielenkiinnon herätti trailerin näkeminen, ei niinkään suoranaisesti tekijätiimin nimet, edes Bessonin. Olisin kuitannut varmasti tämän leffan vain pelkkänä Scarlett Johanssonilla makustelevalla toimintapläjäyksenä ilman pientä lisäinfoa. Morgan Freemanin äänellä selostetut kohdat ihmisen aivokapasiteetista olivat varmasti se viimeinen niitti katsomispäätöksen tekoon. Odotuksen intoa kasasi lisää parin kollegan kehut elokuvasta sekä muutaman vakkarinkin suositukset. 

Jo ihan elokuvan alkumetreillä, kun pohdin hetken olenko nyt varmasti oikeassa salissa, herättää elokuva mielenkiinnon ja lähtee viemään mukanaan. Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin pelkkää toimintamättöä, vaikka perustana onkin pelkkä urbaanilegenda ihmisen aivoista. Toisaalta mieleen tulee tv-sarja Fringe, koska tästäkin löytyy läheltä liippavaa uskottavaa fiktiota. Toisaalta Lucy on selvästi elokuva, joka muistuttaa miksi elokuvakin on mahdollista luokitella taiteeksi, siksi ehkä nautinkin tästä viimeiseen kuvaan asti. Moisesta mielikuvituksesta tulee vähintäänkin kateelliseksi. 

Scarlett Johansson on osoittautunut siedettäväksi katseltavaksi (/kuunneltavaksi) jo muutamissa aikaisemmissa rooleissaan (Her, Hitchcock) ja Lucy on taas askel parempaan suuntaan. Elokuvan eduksi lasken silti sen, että en tiedosta pahemmin katselevani kyseistä näyttelijää, vaan roolihahmoa. Lucy on myös samaistuttava varsinkin alkuvaiheessa ollessaan vielä ihminen, joten myöhemmin huomaan itse ainakin pyrkineeni paikallistamaan, mitä hahmon päässä liikkuu. Mielenkiintoista onkin, miten vähäeleiseksi Lucy muuttuu kadottaessaan ihmisyyttään ja silti pienistä eleistä huokuu, että pinnan alla tapahtuu mittaamattoman paljon. Morgan Freeman on totuttuun tapaan vakuuttava ja hänen luentoaan kuuntelisi hamaan ikuisuuteen. Sivuosassa on myös jälleen valkokankaalle päässyt Huippiksesta tuttu Analeigh Tipton.  

 

Tunnistustehtävä 31: Säveltäjät osa 3

Vaikka toisessa tehtävässä ei ole ainakaan julkisesti tunnisteltu ketään ja ekassa taas on tunnistettu kaikki, niin laitetaan haastetta kaipaaville kolmas ja viimeinen osa elokuvamusiikin säveltäjien tunnistustehtävistä.

Osa 1
Osa 2

Nyt on leffoja loppuvuodeksi

En ollut suunnitellut alkuunkaan uusia leffahankintoja, vaan päinvastoin olen vältellyt esimerkiksi cdon.comia kesätarjouksineen ja isojen markettien leffahyllyjä. Ihan vain jo siitäkin syystä, että on paljon omassa hyllyssä, mitä en ole vielä nähnyt. Kohtalo tai jokin muu mystinen voima puuttui selvästi peliin, sillä ensiksi eräs sukulaiseni oli heivaamassa omasta kokoelmastaan pois leffoja, joten tietenkin olin valmis adoptioon

Yhteensä 0e

Vielä suurempi vaikutin oli Kuusaan Filmtownin loppuunmyynti (Really??), jossa sait 7 leffaa 20e hintaan koskien ensi-iltojakin (!!!), paitsi niitä top 20 vuokratuimpia. Noh siellä tuli sitten vierailtua kahteen eri otteeseeen...

Tässä kovin on kyllä tuo Tulikärpästen hauta, joka on uupunut Ghibli kokoelmasta

Vein viimeisen Beasts of the southern wildin!

 

Guardians of the Galaxy

Ohjaaja: James Gunn
Käsikirjoitus: James Gunn & Nicole Perlman
Musiikki: Tyler Bates
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Lee Pace, Karen Gillan, Michael Rooker, Djimon Hounsou, John C. Reilly, Glenn Close, Benicio del Toro
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 12

Marvel Studiosin uusin elokuva Guardians of the Galaxy vie katsojan aiempia elokuvia kauemmaksi avaruuden sfääreihin. Peter Jason Quill on lapsena muukalaisten mukaansa kaappaama maan asukki, josta on tullut varasteleva pikkurikollinen. Omasta mielestään maankuulu, nimellä Star-lord tunnettu, Peter nyysii mystisen hopeista palloa muistuttavan esineen myydäkseen sen eteenpäin. Autuaan tietämättömänä pallon todellisesta tarkoituksesta, saa Peter peräänsä muita itseään rikollisempia kavereita. Eräs näistä on mahtipontinen Ronan, jonka nimi pelkästään ääneen lausuttuna, aiheuttaa pelkoa Galaksin asukkaissa. Voidakseen suojella universumia ja estääkseen Ronania saamasta palloa käsiinsä, on Peterin lyöttäydyttävä yhteen erittäin sekalaisen seurakunnan kanssa.

En ole varmasti ainoa, jolle Guardians of the Galaxy on vuoden odotetuimpia elokuvia. Enkä ole varmasti ainoa, jolla ei ollut käytännössä oikein mitään hajua, mistä leffa kertoo, paitsi että siinä on messevää musaa, kävelevä puu ja pesukarhu konekiväärin kanssa. Yhteys muuhun Marvel Studiosin elokuvien universumiin tuntuu vieläkin kauempaa haetulta. Pitkään elokuvasta olikin tarjolla vain yksi traileri, joka esitteli kyllä päähenkilöt, mutta ei valoittanut asioita sen suuremmin, jonka luen itse täysin elokuvan eduksi. Allekirjoittanut ei katsonut ollenkaan sitä pidempääkään traileria, sillä halusin jättää mahdollisimman paljon elokuvan itsensä kerrottavaksi ja mielenkiinto oli jo valmiiksi todella hereillä.

Guardians of the Galaxy tarjoaa vanhanajan scifi-henkeä supersankari vivahteella ansiokkaan hahmovetoisella kokonaisuudella. Marvel Studiosin elokuvista rankkaisin tämän kyllä ensimmäiselle sijalle silmää räpäyttämättä. Elokuva siis kolahti todella, enkä ollut sen kaikkien muiden todella hyvien puolien lisäksi, odottanut sen olevan todella tunteisiinkin käyvä. Se yksi laukkuun jemmattu nenäliina tuli jälleen kerran tarpeeseen (Nyt on ollut paljon itkuleffoja??). Tunnepuolta hemmotellaan perus menettämisen tuskan ja toisistaan suuresti välittämisen lisäksi harvinaisemmalla vahvasti ladatulla hetkellä. Se on "Se tunne kun Rohanin joukot saapuvat Minas Tirithiin" tai vaihtoehtoisesti "Se tunne kun kokot sytytetään". Sellaiset hetket ovat parhaita, missä tahansa seikkailulle maistuvassa elokuvassa.

Hahmokaarti on tosiaan mieletön. Chris Pratin treenattu Peter Jason Quill on toisaalta nokkela, toisaalta taas omaan itseriittoisuuteensa kompastuva. Peterissä on kuitenkin paljon enemmän kuin päältäpäin näyttää ja erityisesti hänen ollessaan pääosassa, pohjustetaan hahmon menneisyyttä paljon. Gamora (Zaldana) ja Drax (Bautista) omaavat Peterin tavoin omanlaiset tarinansa ja historiansa, eivätkä kumpikaan jää piilottelemaan sivuosiinsa. Viisikosta parhaiten mieleen jää Rocket (Cooper) ja Groot (Diesel), jotka ovat niin sympaattinen parivaljakko kuin vain olla ja voi. Lee Pace (!!) on Ronanina valitettavan vähän itsensä näköinen, mutta se onkin hahmon ainoa huono puoli, sillä Pacen melkein Cumberpatch tasolle yltävä-ääni puolestaan pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Etukäteen olin jo pähkinöissäni siitä, että kaartissa on ylipäätänsä paljon muista avaruusseikkailuista tuttuja näyttelijöitä aina Zaldanasta alkaen, joka esiintyi uusimmissa Star Trek-elokuvissa Uhurana sekä on myös Avatarissa. Toinen ja vielä odotetumpi oli Karen Gillan (Amy Pond Doctor Who:sta), jonka vahva skottilainen aksentti oli saatu yllättävän hyvin piiloon Nebulan roolissa. Vasta jälkikäteen sain tietää Nathan Fillionin (Firefly!) tehneen cameon tietokoneanimoituna hahmona. Myöhemmin tosin leffaa kuikuiltuani, en olisi äänestäkään herraa tunnistanut, on se verran alkuperäisestä muunneltu.

Guardians of the Galaxy on vaatimattomasti sellainen viiden tähden leffa. 

Parit löydöt

Kesällä on ihana tonkia alelaareja ja plärätä kirppispöytiä. Jälkimmäisiä ei liian usein tai ei löydä varmastikaan mitään, näin ainakin omalla kohdalla. Eikä saa koskaan ikinä milloinkaan etsiä kirppikseltä mitään tiettyä. Tässä viimeisimmät leffa-aiheiset löydökset

Tää kirppikseltä! Harvoin löydän kirjoja omaan makuuni ja muutenkin lukeminen jäänyt yllättävän vähälle tänä kesänä (koska netflix), mutta pitäähän tuo nyt lukaista

 

 

Muutama, joita kaivannut kokoelmaan. Amelien toki on nähnyt sen sata kertaa jo aiemminkin, mutta Englantilaisen potilaan kohdalla pääsen sivistämään itseäni ensimmäistä kertaa

Kouvolan Anttilan viimeisistä myynneistä ei tarttunut leffoja mukaan (alennetut oli kaikki kuraa ja kaikissa hyvissä edelleen normaalihinta). Tarttui kuitenkin tälläinen peli, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla. Saa nähdä pärjääkö tuossa siltikään, jos sattuu ihan "väärät" kysymykset