Oscar-ehdokkaat 2014 elokuvista

Eilen julkaistiin Oscar-ehdokkaat, joita en ehtinytkään vielä päivittää tänne, kun piti ensin fiilistellä, pyöriä ympyrää, googlettaa enskareita ja taas pyöriä vähän ympyrää. Eniten ehdokkuuksia rohmusi The Grand Budapest Hotel ja Birdman, kumpainenkin 9 ehdokkuutta. The Imitation Game ei jäänyt kauas 8 ehdokkuutta taskussaan ja kolmannella sijalla Boyhood 6 ehdokkuutta. Muita enemmän kuin yhden ehdokkuuden poimineita olivat  Kaiken teoria 5, Interstellar 5, Whiplash 5, Foxcatcher 5, Mr. Turner 4, Into the Woods 3, Selma 2, Guardians of the Galaxy 2, Inherent Vice 2, Wild 2, Unbroken 2 ja Ida 2. Näin ollen suureksi ilokseni omasta viime vuoden top 10-listasta ehdokkaiselokuviksi päätyi jopa neljä elokuvaa. Viime vuodesta poikkeavaa on myös, kuinka monta ehdokaselokuvaa olen jo tähän mennessä nähnyt, kun laskemme mukaan vain yhdenkin ehdokkuuden elokuvat. Saldo on siis juuri tänään 13 ehdokaselokuvaa, mutta vahvasta alkulukemasta huolimatta en tule rikkomaan viime vuoden saldoani, joka oli 20 ehdokaselokuvaa nähtynä ennen varsinaista gaalaa. Toki viime vuonna edesauttoi gaalan tavallista myöhäisempi ajankohta.

Paras elokuva

American Sniper
Birdman
Boyhood
The Grand Budapest Hotel
The Imitation Game
Selma
Kaiken teoria
Whiplash

- Näistä olen vasta kaksi nähnyt, mutta hyvässä lykyssä saan pari lisää katsottua ennen Gaalaa. Lähempänä osaan sanoa kannatuksesta, mutta jo tässä kohtaa Grand Budapest Hotel on vahvoilla

Ohjaus

Alejandro G. Iñárritu - Birdman
Richard Linklater - Boyhood
Bennett Miller - Foxcatcher
Wes Anderson - The Grand Budapest Hotel
Morten Tyldum - The Imitation Game


Naispääosa

Marion Cotillard -Kaksi päivää yksi yö
Felicity Jones - Kaiken teoria
Julianne Moore - Still Alice
Rosamund Pike - Gone Girl
Reese Witherspoon - Wild 

- Kuuleman mukaan Julianne Moorelle povataan palkintoa, mutta koska hänen suoritustaan en varmaankaan pääse näkemään, kannatan tämän hetkisten tietojen perusteella Rosamund Pikea

Miespääosa

Steve Carell - Foxcatcher
Bradley Cooper - American Sniper
Benedict Cumberbatch - The Imitation Game
Michael Keaton - Birdman
Eddie Redmayne - Kaiken teoria 

- Näistä tarvitsen ehdottomasti vielä lisätietoa, kun olen vain Keatonin suorituksen nähnyt, joka oli sekin palkinnon arvoinen, mutta mielenkiinnolla odotan Cumberpatchin ja Redmaynen suoritusta


Naissivuosa

Patricia Arquette - Boyhood
Laura Dern - Wild
Keira Knightley - The Imitation Game
Emma Stone - Birdman
Meryl Streep - Into the Woods 
 


Miessivuosa

Robert Duvall -The Judge
Ethan Hawke - Boyhood
Edward Norton - Birdman
Mark Ruffalo - Foxcatcher
J.K. Simmons - Whiplash

- Sama tarina koskee sekä naissivuosaa, että miessivuosaa. Olen nähnyt vain Birdmanin suoritukset, joten jotain vertailupohjaa olisi hyvä saada. 


Alkuperäiskäsikirjoitus

Birdman
Boyhood
Foxcatcher
The Grand Budapest Hotel
Nightcrawler


Sovitettu käsikirjoitus

American Sniper
The Imitation Game
Inherent Vice
Kaiken teoria
Whiplash


Paras animaatio

Big Hero 6
Boxitrollit
Näin koulutat lohikäärmeesi 2
Song of the Sea
Prinsessa Kaguyan taru

- Tässä on suuri vääryys Lego Movien puuttuminen!! Onneksi ykkössuosikkini Näin koulutat lohikäärmeesi 2 on kuitenkin ehdolla, joten kannatus suuntautuu sinne, ellei Big Hero 6 käännä vielä päätäni


Kuvaus

Birdman
The Grand Budapest Hotel
Ida
Mr. Turner
Unbroken 

- Birdman tai Budapest, koska en usko muiden mätsäävän näiden kummankaan tavanomaisista poikkeaviin kuvaamistapoihin 


Lavastus

The Grand Budapest Hotel
The Imitation Game
Interstellar
Into the Woods
Mr. Turner


Puvustus

The Grand Budapest Hotel
Inherent Vice
Into the Woods
Maleficent
Mr. Turner


Maskeeraus

Foxcatcher
The Grand Budapest Hotel
Guardians of the Galaxy 

- Tämän voisi Guardians of the Galaxy saada


Leikkaus 

American Sniper
Boyhood
The Grand Budapest Hotel
The Imitation Game
Whiplash


Äänileikkaus

American Sniper
Birdman
The Hobbit: The Battle of the Five Armies
Interstellar
Unbroken 

- Hobitin ainoa kategoria, mutta silti ääni Interstellarille


Äänisuunnittelu

American Sniper
Birdman
Interstellar
Unbroken
Whiplash


Erikoistehosteet

Captain America: The Winter Soldier
Dawn of the Planet of the Apes
Guardians of Galaxy
Interstellar
X-Men: Days of Future Past

- Kategoria, josta olen kaikki jo nähnyt! Kategoria, jossa muistetaan kesän toimintapainotteisempia elokuvia. Näissä sanoisin Interstellar tai Guardians of the Galaxy


Alkuperäismusiikki

Alexandre Desplat - The Grand Budapest Hotel 
Alexandre Desplat - The Imitation Game
Hans Zimmer - Interstellar
Gary Yershon - Mr. Turner
Jóhann Jóhannsson - Kaiken teoria

- Voi miten halajaisinkaan Zimmerille voittoa, koska itse pidin kovin Interstellarin soundtrackistä. Tosin kun vastassa on Desplat kahdesti, varsinkin erikoisempi Budapestin soundtrack taitaa kuitenkin voittaa pelin 


Alkuperäiskappale

"Everything is Awesome", Lego Movie
"Glory", Selma
"Grateful", Beyond the Lights
"I'm Not Gonna Miss You", Glenn Cambell... I'll Be Me
"Lost Stars", Begin Again

- Vaikka en olekaan muita kappaleita kuullut, toivoisin Lego Movien vievän nyt edes tästä pystin, kun ei päässyt sinne animaatioelokuviin edes ehdolle. Ja onhan se ihan mahtava kappale ja uskomattoman sinnikäs korvamato

Paras ulkomainen elokuva

Ida, Puola
Leviathan, Venäjä
Tangerines, Viro
Timbuktu, Mauritania
Wild Tales, Argentiina 




Tulevat ensi-illat: 

16.1 Birdman 
23.1 Big Hero 6, Whiplash
30.1 Wild, Unbroken
6.2 Kaiken teoria
13.2 Ida
20.2 Imitation Game

American Sniper, Inherent Vice ja Into the Woods saavat ensi-iltansa vasta Oscar-gaalan jälkeen, höh.

Mr. Turner

Ohjaaja: Mike Leigh
Käsikirjoitus: Mike Leigh
Musiikki: Gary Yershon
Pääosissa: Timothy Spall, Dorothy Atkinson, Marion Bailey, Paul Jesson, Lesley Manville, Martin Savage & Ruth Sheen
Kesto: 2h 29min
Ikäraja:12

Mr. Turner kertoo jo omana aikanansa suositusta taidemaalari J. M. W. Turnerista ja hänen elämänsä loppupuoliskosta. Elämänkertaelokuva valottaa hänen tapojaan tehdä taidetta ja samalla sen ajan taidenäkemyksiä. Isossa osassa on Turnerin suhde hänen isäänsä, joka tuki poikansa työskentelyä puolikuntoisenakin aina viimeiseen asti. Turnerin suurin intohimo oli taiteen tekeminen ja siihen prosessiin linkittyvä matkustaminen, joten monet muut perhesuhteet jäivät toissijaisiksi. Tämä näkyi varsinkin kylmänä kohteluna Turneriin rakastutunutta taloudenhoitajaa kohtaan, joka ei saanut paljon vastakaikua tunteisiinsa. Turnerilla on myös kaksi biologista tytärtä, joita hän ei tunnusta omikseen. Rakkauden elämäänsä Turner onnistuu tosin löytämään vielä ennen kuolemaansa. 

Turnerin tapauksessa odotukset olivat jo valmiiksi hieman korkeammalla, koska omiin silmiini sattuneissa arvosteluissa se oli saanut järjestään neljää tai viittä tähteä suitsutusten saattelemana. Elokuvassa haiskahti myös Oscarit sekä pääosanesittäjä Timothy "Matohäntä" Spall oli jo pokannut taskuunsa Kultaisen palmun miespääosa kategoriassa. Toisaalta tiesin odottaa draama puolelta hidastempoisuutta ja asennoitua jo valmiiksi rauhallisemman elokuvan tahtiin. Siltikin Mr. Turner tuntui paikoitellen jopa hieman tylsältä.

Varsinainen rauhallinen tempo ei ole se elokuvan suurin ongelma, sillä monet pitkäveteisemmätkin pätkät olen jaksanut katsoa läpi ilman erityistä tarvetta kiinnostuskiikareille ja nauttinut kovastikin. Turnerin ongelma on, että siinä ei ole ollenkaan elokuvallista juonta, ei mitään tavoitetta tai kasvun suuntaa. Taiteilijan itsensä ajatuksiakaan ei valoiteta edes samaistuttavan sivuhahmon tai muun ympäristön aiheuttaman yllykkeen seurauksena. Vasta elokuvan katsomisen jälkeen google kertoi taiteilijasta ja samalla avasi koko elokuvaa himpun verran enemmän. 

Onnistuneista puolista on mainittava monet komeat ja maalaukselliset maisemat. Ajankuva on myös mielenkiintoinen varsinkin sosiaalisten normien tullessa esiin henkilöhahmojen vuorovaikutuksessa. Kevyehkö huumorin pilkahduskin on piiloteltuna näihin sosiaalisiin kanssakäymisiin varsinkin ollessamme keskellä taiteilijapiirejä. Vaikka juonitietoa ja hahmojen ajatuksia pantataan, tuo elokuva hyvin esille sen, millaista taidetta silloin arvotettiin ja millaisin tavoin saatettiin taiteilijoita kritisoida. 

Timothy Spall on hyvä ja karismaattinen näyttelijä, mutta hänen roolisuorituksensa ylistys tässä elokuvassa tuntuu himpun verran yliammutulta. Suurimman osan aikaa Spallin Turnerin kommunikaatio koostuu erilaisista murahduksista. Parhaiten taidot tulevat esiin, kun hahmon sallitaan näyttää enemmän tunnetta itsestään. Sivurooleista mieleen jäi Lesley Manvillen hupsahtanut tieteistä kiinnostunut nainen, sillä muistan kyseisen näyttelijättären Maleficent elokuvasta yhtenä keijuista.

Mr. Turner kilpailee tänään saatujen Oscar-ehdokastietojen mukaan neljässä kategoriassa: puvustus, lavastus, musiikki ja kuvaus. Vaikka elokuva tuntuikin itselleni pieneltä rupeamalta, ymmärrän kyllä juuri kyseisten kategorioiden ehdokkuudet. Sopii rauhallisten elokuvien ystäville, jotka eivät niin välitä siitä punaisesta langasta. 

Pride

Ohjaaja: Matthew Warchus
Käsikirjoitus: Stephen Beresford
Musiikki: Christopher Nightingale
Pääosissa: Ben Schnetzer, Bill Nighy, Imelda Staunton, Andrew Scott, Dominic West, Paddy Condisine, George MacKay, Joe Gilgun, Faye Marsay, Jessica Gunning & Lisa Palfrey
Kesto: 2h
Ikäraja:7

Tositapahtumiin pohjaava Pride kertoo monissa muissa brittikomedioissakin taustalla pyörineestä kaivostyöläisten vuoden mittaisesta lakosta Thatcherin hallinnon päätöksiä vastaan vuonna 1984-85. Se valoittaa suurelle yleisölle tuntemattomampaa sivujuonta, jossa kaivostyöläiset saivat tukea yllättävältä taholta. Nuori ja innovatiivinen Mark Ashton on pienen, mutta sitäkin aktiivisemman homojen oikeuksia ajavan järjestön johtohahmo Lontoon päässä. Mark näkee kaivostyöläisten epätoivoisessa taistelussa samanlaista vääryyttä ja kohtelua, jota on itsekin saanut osakseen kuuluessaan vähemmistöryhmään ja haluaa osoittaa tukensa. Tästä saa alkunsa LGSM (Lesbians and Gays Support the Miners), jonka tarkoituksena on kerätä varoja tukeakseen kaivostyöläisten lakkoa. Tuen kerääminen sujuu paremmin kuin odotetusti, mutta ongelmaksi muodostuu avun vastaanottaminen, sillä kaikki eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan "tuollaisilta". Homoryhmän viimein löydettyä erään pienen walesilaisen kaivoskaupungin, joka huolii heidän taloudellisen tukensa, haluavat he keräysvarojensa lisäksi osoittaa tukensa myös vierailulla. 

Pride elokuvaan en ollut ihme ja kumma kyllä törmännyt ollenkaan ennen sen ensi-iltaa. Vasta uuden leffaviikon ohjelmistoon tutustuminen herätti uteliaisuuden, kun ymmärsin vain sen verran, että kyseessä on brittiläinen komedia, jossa on Bill Nighy ja homoaktivisteja, mikä olikin jo enemmän kuin tarpeeksi etukäteisinfoa. Elokuva itse lunasti kirkkaasti mahdolliset etukäteisodotukset, sillä Pride oli kerrassaan mainio! Salista lähti suunpielet korvissa ja tippa linssissä.

Pridessa hienointa on sen mieltä lämmittävä tarina, joka osoittaa hyvin, kuinka totuus on tarua ihmeellisempää. Tietenkin elokuvan vaativan dramatiikan takia on asioita väritetty ja käänteiden kohdalla menty kovempaa vauhtia, mutta mikään ei tunnu ollenkaan teennäiseltä. Sama toistuu elokuvan räiskyvässä huumorissakin: kun alkuasetelma on jo valmiiksi hupaisa, tilannekomiikkaa syntyy ihan luonnostaan ja hulluimmatkin tilanteet istuvat elokuvaan luontevasti. A-luokan brittikomedian piirteet tulevat esiin myös oivallisessa hahmokaartissa, jossa useampi pääsee kertomaan henkilökohtaista tarinaansa ja olemaan yhtä lailla merkittävä kuin päähenkilö. 

Tuoreempi kasvo Ben Schnetzer hoitaa päähenkilön roolin taisteluvalmiina Mark Ashtonina. Katsojalle kuitenkin enemmän vielä sivupääosassa on harvoihin fiktiivisiin hahmoihin lukeutuva Joe Cooper (George MacKay), joka kamppailee hyväksynnän ja kaapista ulos tulemisen kanssa. Faye Marsay kummittelee itselleni nyt joka paikassa, kun viimeksi hän oli Tohtorin jouluspesiaalissa Shonan roolissa ja sitä ennen vielä tutumpi White Queen-sarjasta Anne Nevillenä ja tässä elokuvassa hän on tosiaan päälepakko Steph. Homopoppoosta täytyy nostaa tapetille vielä Uudesta Sherlockista tuttu Andrew Scott, jonka roolihahmo Gethin vaikuttaa ensin jäävän vain taustalle, mutta tälläkin hahmolla on oma tarinansa kerrottavana. Kyläisistä hekumallisimmat ovat tietenkin Bill Nighyn hiljainen virastoherra Cliff ja Imelda Stauntonin jämerä Hefina.

Pride on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Jos tähtiä jakelisin tässä blogissa, niin kokonaiset viisi tulisi tälle.

Elokuvavuosi 2014

 Hyvää tätä vuotta virallisille ja epävirallisille lukijoille! Taasen aika tehdä yhteenveto menneestä vuodesta elokuvien parissa. Parina aiempana vuonna olen täytellyt Hedgien laatiman kyselyn menneen vuoden elokuvista, mutta Elämää elokuvien parissa-blogissa mennessä tauolle, joudun käyttämään omia aivojanikin (nöyh). Olen kuitenkin sisällyttänyt monia samoja kohtia tähän yhteenvetoon, jotka ovat toistuneet aiemmissakin vuosikatsauksissa.

Yleisesti kuvittelin etukäteen elokuvavuoteni olleen suppeampi tilastollisesti, koska ajankäyttö on kuvitelmissani ainakin ollut rajallisempaa. Pelkkien lukujen mukaan en edes jäänyt keskimäärin paljon edellisestä vuodesta elokuvien katsomisen suhteen. Merkittävin ero on kotona katsottujen uusien elokuvien määrässä, joka on pienentynyt viime vuodesta. Tähän selityksenä on Netflix ja tv-sarjat, joihin kotikatseluni on painottunut pelkkien elokuvien sijaan. Sarjojen kahmisessa on siis tapahtunut huomattavaa nousua ja monta olenkin saanut katsottua läpi kokonaisuudessaan. 

Tilastoja:

Elokuvateatterikäynnit: 46 (viime vuonna 42)
Kotikatsomossa ensimmäistä kertaa nähdyt elokuvat: 32 ( viime vuonna 48)
Uusia elokuvia omaan kotihyllyyn:  33 (viime vuonna 32)

Tv-sarjat: 

Vuoden alkupuolella Supernaturalin katsominen tuli hetkelliseen päätökseen, kun kalusin 5.kauden loppuun asti. Jatkosta en vielä sarjan kohdalla tiedä, kun moni on sanonut ettei seuraavat kaudet ole niin hyviä. Tohtorissa pääsin myös sen hetkiseen loppuun asti eli 7. kauteen, jota jatkoin 8.kaudella sen tullessa vuoden loppupuolella BBC:ltä, jouluspesiaali mukaan lukien. Hannibalin ensimmäinen kausi tuli katsottua, kun se Netflixistä löytyi ja Mira kovasti suositteli. Nyt sitten jatkoa kytistelen. Historiallisemmista sarjoista tuli katsottua White Queen ja Pillars of the Earth. Kumpikaan ei Netflixin kautta, vaan toinen töllöstä ja toinen dvd:ltä. Paremman puoliskon kanssa katsottiin ensin Firefly ja sitten myöhemmin brittikomedia Kirjava joukko (Black Books) kokonaisuudessaan. Jo ihan sivistyksen kannalta aloin katsoa vanhaa alkuperäistä Star Trekiä silloin tällöin ja vuoden loppuun mennessä sainkin ensimmäisen kauden kaikkien muiden sarjojen sivussa katsottua. Walking Deadin jatkuessa Fox:lla viidennellä kaudella päivitin katsomiseni ajantasalle Netflixin avulla ja sitten siirryin television aikatauluun (josta kaikki jaksot eivät vielä tänä vuonna tulleet). Samoten Game of thronesin kanssa odotan 4.kauden jatkoa, joka jäi kesken edellisvuodelta. Suurin tv-sarja rakkauteni viime vuodelta oli kuitenkin American Horror Story, josta katsoin kesälomalla kaksi ensimmäistä kautta ja joiden jälkeen odotin kolmatta kautta Netflixiin kuin kuuta nousevaa ja syksymmällä se viimein tuli!

Paras kotimainen elokuva:
Mielensäpahoittaja

Paras animaatio:
Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Kunniamaininta:
Only lovers left alive

Top 9 elokuvat vuonna 2014:
(joihin en laske alkuvuoden Oscar-elokuvia, koska lasken ne edelliseen vuoteen)
 

1. Interstellar 

2. Gone Girl

  3. Snowpiercer 

4. Grand Budapest Hotel 

5. Guardians of the Galaxy

6. Lucy

7. Herkullinen elämä

8. Tähtiin kirjoitettu virhe

9. Tracks

10. Magic in the Moonlight 

TV Poimintoja: joululomille katseltavaa

Saiturin joulu

Lauantai 20.12 (TÄNÄÄN!)
Nelonen, klo 21.00 

Vuoden 2009 versio Saiturin joulusta on toteutettu motion capture tekniikalla ja oli ensimmäisiä 3D-elokuvia, jonka näin elokuvateatterissa. Juoni noudattaa alkuperäistä Dickensin tarinaa moraalittoman ahneesta Ebenezer Scroogesta, jonka luona vierailee kolme joulun henkeä näyttäen vanhalle kitupiikille väläyksiä menneisyydestä, nykyisyydestä ja varoittavasta tulevasta. Pääosassa ja kaikkien kummitusten rooleissa keikkaloi Jim Carrey, mutta on sivuosissa esimerkiksi Gary Oldman ja Colin Firth. 

Kino Suomi: Pessi & Illusia

Sunnuntai 21.12
Yle teema, klo 12.35 

Pessi ja Illusia on jäänyt lapsuudestani mieleen, enkä ole aikuisena sitä vielä uudestaan katsonutkaan, joten tämä menee nauhoitukseen! Elokuva on vuodelta 1984 ja sai aikanaan tunnustusta viiden Jussi-palkinnon merkeissä. Illusia on keijukainen, joka tulee tutkimaan uteliaana alhaalla sijaitsevaa maailmaa, mutta ei pääse enää kotiinsa menetettyään siipensä. Peikkopoika Pessi on täysin vastakohta valoisalle Illusialle, mutta haluaa auttaa tätä selviytymään talven yli alhaalla kylmässä maailmassa.

Inception

Maanantai 22.12
Subtv, klo 21.00

"Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) on erikoistunut varastamaan muiden ihmisten salaisuuksia näiden nukkuessa, sillä hän ja hänen ryhmänsä kykenevät pääsemään muiden uniin ja sitä kautta pään sisään, kun heidän mielensä ovat haavoittuvimmillaan unen aikana. Cobbin asiakkaana ovat suuryritykset, mutta työ on maksanut hänelle hänen vaimonsa ja vapautensa. Cobb aikoo tehdä vielä yhden suuren keikan päästäkseen palaamaan takaisin Yhdysvalloissa odottavien lastensa luokse. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan varastaa, vaan istuttaa uusi ajatus kohdehenkilön alitajuntaan" (lainaus alunperin täältä. Oma juttuni kokonaisuudessaan täällä.)

Joulutarina

Keskiviikko 24.12
MTV3, klo 20.10 

Kotimainen jouluklassikko Joulutarina vuodelta 2007 löytyy omastakin hyllystä ja on tullut parina jouluna katsottua töllöttimestä. Elokuva on harvinaisen onnistunut kotimaiseksi ja vielä joulaiheiseksi elokuvaksi, joka kertoo itsensä Joulupukin elämäntarinan ja miten hän alun alkaen keksi ryhtyä jakamaan lahjoja lapsille. Rooleissa muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Otto Gustavsson, Kari Väänänen, Minna Haapkylä, Mikko Leppilampi ja Laura Birn.

Shrek ja ikuinen onni

Torstai 25.12
MTV3, klo 12.00 

"Ukkomies Shrek alkaa saamaan pikkuhiljaa tarpeekseen rutiinien täyttämästä arjesta ja kaipaamaan aikoja, jolloin oli vain hirmuinen jätti yksin omalla suollaan. Tähän hätähelpotusta tarjoaa Tittelintuure, joka omaa hämärät taikasopimukset pikkupräntteineen ja porsaanreikineen. Seurauksena asiat tietenkin kääntyy aivan erilailla kuin Shrek itse mielessään kuvitteli ja hän joutuu tekemään kaikkensa saadakseen vanhan elämänsä takaisin.

Parasta antia elokuvassa on nähdä mitä tutuille hahmoille olisi käynyt, jos tämä vaihtoehtoinen todellisuus toteutuisi. Eniten nauruja kirvoittaa ehdottomasti saapasjalkakissa uuden uhkeamman ulkomuotonsa kera." (koko juttu täällä)

Rautarouva

Torstai 25.12
TV1 klo 20.45

"Rautarouva kertoo Britannian ensimmäisen naispääministerin, Margaret Thatcherin elämästä. Elokuva alkaa nykyisestä tilanteesta, jossa esitetään vanhuudenhöperö nainen ja tästä tarinaa aletaan kokoamaan takaumien kautta. Nuoruudesta nostetaan esille Thatcherin kauppiaan tytär tausta ja raudanlujat konservatiiviset periaatteet, jotka seurasivat naisen mukana läpi elämän. Parlamenttiin pääsyn jälkeen korostetaan yhden naisen kamppailua saada äänensä kuuluviin vaikutusvaltaisten miesten joukossa. Poliittiselta uralta näytetään läpimurtoja ja kohokohtia kuin myös ristiriitaisuutta ja tyytymättömyyttä. Thatcher kuvataan tiukasti uraansa keskittyneenä naisena, joka teki työnsä rautaisella otteella, mutta perhe-elämänsä kustannuksella." (koko juttu täällä)

Game of thrones kausi 4, jaksot 1-5 

Torstai 25.12 
TV2, klo 22

Supersuositun Game of Thronesin neljännes kausi tulee viimein tv-ensi-iltaan. Tosin vain viidellä ensimmäisellä jaksolla ja seuraavaa könttää joutuu odottamaan tammikuun lopulle, 29.1.2015 asti. Jos kuitenkin olet kuten minä, eikä sinulla ole HBO Nordicia ja olet odottanut siltikin kiltisti tv-esitystä, ei tuollainen pieni odottelu tunnu missään. Siinä välissä ehtii vaikka kirjojakin kerrata uusiksi (koska se uusi kirja tulee?!?).

Matilda ja lasten kapina

Sunnuntai 28.12
TV5, klo 13.05 

Matilda pohjaa Roald Dahlin samannimiseen lastenkirjaan. Matilda on ikäisekseen todella älykäs nuori tyttö, joka on todella kiinnostunut lukemisesta. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin eri maata, eivätkä osaa huomioida tai ymmärtää tytärtään ja isovelikin vain kiusaa. Kouluiän lähestyessä Matildan kärsivällisyys vanhempiensa suhteen alkaa olla lopussa ja suuttuessaan hän huomaa osaavansa vielä enemmän kuin ennen tiesikään. 

Matildan olen nähnyt useampaan kertaa ja se on niin sympaattinen elokuva, vaikka melkein kaikki aikuishahmot ovat karseita karikatyyrejä, mutta kosto on sitten sitäkin suloisempi. 

Die Hard

Sunnuntai 28.12
MTV3 klo 22.35 

Ensimmäinen Die Hard elokuva vuodelta 1988 on joulun klassikkoelokuva varsinkin aikuisemmalle yleisölle. 

"On jouluaatto Los Angelesissa. Newyorkilaispoliisi John McClane (Bruce Willis) on tullut tapaamaan Nakatomi-yhtymän pilvenpiirtäjässä johtajana työskentelevää ex-vaimoaan. Yhtymän johto juhlii onnistuneita miljoonakauppoja. Juhlinnan keskeyttää 12 konepistoolein ja räjähtein varustautunutta Terroristia, jotka syöksyvät pilvenpiirtäjään, ottavat johtoryhmän panttivangiksi ja ilmoittavat haluavansa kassaholvissa olevat 600 miljoonan arvopaperit. Panttivankien ainoa toivo on McClane, sillä hän onnistuu pakenemaan pilvenpiirtäjän sokkeloihin. Mutta hän on haavoittunut ja hän on yksin..." (lainaus täältä)

Projekti Smaugin aarre ja haltijapuku

Yöenskari postauksessa jo lupailinkin erillistä juttua askartelu- sekä ompeluprojekteista, jotka liittyivät viimeiseen Hobitti-elokuvaan.

Ensimmäinen projekti Smaugin aarre on työpoppoon kesken toteutettu yhteistyöprojekti allekirjoittaneen vision pohjalta. Lähtöajatus oli siis toteuttaa aarrekasa jossain määrin realistisessa ja käytännöllisessä kokoluokassa, vaikka meinasikin jälleen lähteä luovuus lapasesta. Projekti alkoi kruunujen ja kolikoiden väsäämisestä kierrättäen lehvateatterille päätyneitä pahvin jämiä. Onneksi avuksemme oli hyvään saumaan tullut kotitonttu (=harjoittelija), jolla oli intoa leikellä, maalailla ja piirrellä milloin mitäkin. Seuraavassa vaiheessa kollega otti kolikot ja kruunut omaan luolaansa kultaista spray-maali käsittelyä varten, kun samaan aikaan teatterilla valmistui timantteja.

Itsekin ehdin muutamat timantit sutaista ja valmistaa Smaugin silmän jälleen pahvia kierrättäen. Kaikkien osasten ollessa valmiita kokoonnuimme pienen tiimin kanssa pykäämään kasaa pystyyn. Kasan pohjana on vain tavallisia pahvilaatikoita, joiden päälle on viritetty ensin muovinen preksu ja tämän päälle punainen kangas. Seuraavassa vaiheessa kiinnitimme Smaugin silmän sekä kaikki kolikot, joita tuntui olevan se miljoona. Sen jälkeen suojasimme keon ympäriltä kaiken, mihin ei saanut väriä tulla ja viimeistelimme välit kultaisella spray-maalilla. Viimeisessä vaiheessa teos kuorrutettiin timantein ja kultaisin kruunuin.  Siitä tuli oikein hieno, vaikka itse sanonkin ja ennen kaikkea oli hauskaa sitä tehdessä!

Toinen projekti oli oman yöensi-ilta asun tekeminen, koska halusin uuden asun kääpiöasun tilalle ja kokeilla haltijapukua ensimmäistä kertaa. Haltija sinänsä on ehkä helpoimpia Lotri-henkisiä asuja toteuttaa, jos menee suoraa kaapumekko, viitta ja haltijankorvat linjalla, mutta halusin hakea enemmän metsänhaltija tyyliä. Galin kääpiön asussahan en tehnyt paljon mitään itse, vaan asun osat on tilattu, ostettu ja bongattu sieltä sun täältä. Senkin vuoksi halusin vähän haastaa itseäni oikeasti tarttumaan ompeluhommiin, jotka eivät ole ominta alaani. Homma alkoi kirppisreissulla, jolta bongasin kaksi vaatekappaletta, joista sain jonkinlaisen vision, mitä niistä saisi tehtyä. Naisten xl-kokoinen mekko, jossa eritoten kuosi huusi metsänhaltijaa sekä miesten M-kokoinen ruskea nahkaliivi, jonka ajattelin korsettivyön tapaiseksi kapistukseksi. Omasta kaapista löytyi valmiiksi oikean värinen vihreä villapaita luomusten alle, hame ja piraattibootsit. Harkitsin hetken Katniss/Galin housuja, mutta totesin haltijoiden olevan enemmän legginsien perään.

 

Miesten M-kokoinen liivi

Aavistuksen on mekko vielä liian iso...

Ompelukoneeseen en ole kajonnut vuosiin ja en ole muutenkaan kovin kaksinen käsityöihminen, vaikka kaikki muu näperrys ja askartelu luonnistuvat. Kyllä se lankojen asennus ja puolaamisetkin tulivat sitten jostain selkärangasta ja pääsin huristelemaan. Ensin siis kavensin mekkoa omaan kokooni, hieman liian reippaalla kädellä, jonka johdosta ajatus kokonaisesta mekosta, muuttuikin hameeksi ja paidaksi. Lyhennykset onnistui sitten jo paremmin ja hihat vain saksin irti ilman sen kummempia. 

Ajoreitti merkittynä, oikealla näkyy puolestaan poistetut olkatoppaukset ja valmis liivi

Liivin kanssa lähdin myös tekemään hyvin luovalla kädellä ensin saksien kanssa ja kun sain jonkun käsityksen, minkä osan siitä haluan pitää, jatkoin harkitummin ja aiemmasta kavennusvirheestä viisastuneena. Liivi/vyö/mikälie onnistui siis vielä himpun verran paremmin kuin itse mekko. Kaikkien osien yhdistelmästä tulikin sitten huippuhyvä, vaikka luomukseni ei kestäkään liian tarkkaa syynäystä (ai mikä saumojen päättely?), mutta palveli tarkoitustaan. Tähän asuun ei sentään tarvinnut yhtään hakaneulaa laittaa, toisin kuin Galinin asun kanssa! Löysin vielä vanhan kaulakorun oikeissa väreissä, jonka sai ympättyä kotitekoista kampausta somistamaan ja korvatkin sain tutun neuvojen avulla pysymään paikoillaan. 

Tässä vielä lopputulos: 

Hobitti - Viiden armeijan taistelu

Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Peter Jackson, Fran Walsh, Philippa Boyens & Guillermo del Toro
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Lee Pace, Evangeline Lill, Benedict Cumberbatch, Ken Stott, Ian Holm, Cate Blanchett, Christopher Lee, Hugo Weaving, Luke Evans, Orlando Bloom, Stephen Fry, Mikael Persbrandt, Sylvester McCoy, Billy Connolly..
Kesto: 2h 24min
Ikäraja: 12 

Viimeisessä Hobitissa tapahtumat jatkuvat hyvin suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Raivostunut Smaug aikoo grillata Järvikaupungin asukkaineen päivineen, kääpiöiden ja Bilbon jäädessä Yksinäiselle vuorelle voimatta puuttua tapahtumiin. Thorin Tammikilpi muuttuu tosin yhä vastahakoisemmaksi auttamaan yhtään ketään, jäätyään pakkomielteisesti aarrekasan pauloihin. Smaugin loistaessa poissaolollaan yhä useampi taho kiinnostuu vuoren alla lojuvasta aarteesta aina metsähaltijoista örkkijoukkoihin.

Aikaisempien elokuvien ja niiden kautta tulleiden pienoisten pettymysten myötä osasin jo asennoitua sopivaan tilaan viimeistä osaa varten. Otetaan Hobitti-elokuvat hobitteina, eikä ajatella edes  Sormusten herroja päin, niin kaikki menee hyvin. Kohtuu hyvin se ensikatselmus menikin, kun aika ajoin elokuvan tuntuessa aliarvioivan katselijaa, jaksoi muistuttaa itselleen ”tää on vaa hobitti”. 

Menoa ja vilskettä on edellisten elokuvien tapaan runsaasti ja jopa ähkyksi asti, kun viisi armeijaa päästetään valloilleen ja toki jokaisen nimekkään hahmon tarvitsee esitellä kykyjään. Toiminta äityy välillä hyvinkin komediallisille poluille, joka on toisaalta piristävää ja toisaalta häiritsevää. Häiritsevää se on kun pitäisi taas äkkiseltään vakavoitua kunnon hupailurumban jälkeen ja se syö silloin elokuvan tunnepuolta. Piristävää taasen, kun pelkkä mäiske alkaa turruttaa. Viidestä tsiljoonasta kohtauksesta, jossa Legolas uhmaa fysiikan kaikkia lakeja, hauskuus tulee enemmänkin siitä, että ei vain voi käsittää, että sellaista esitetään tosissaan yleisölle. Puhumattakaan yrityksistä listiä lähes kuolematon Azog…

Erotuksia kirjaan on lukemattomia, kuten kuuluukin olla, mutta muutama kohta olisi voinut noudattaa painettua sanaa, jotta ne olisivat tuntuneet jossain. Lähinnä viittaan loppupuolen kuolonuhreihin, joiden järjestys ja kuolintapa olisi ollut paljon tunnetasolla raadollisempi, jos se olisi mennyt kirjan kanssa yksiin, tietenkin tilanteen dramatiikkaa vielä lisäten. Lisäksi Bilbon ja Thorinin dynaamiikan ymppääminen joka kohtaan pääosaan häiritsee, koska se syö mielestäni potentiaalia muiden päähahmojen välisistä suhteista (esimerkiksi perheside Kiliin ja Filiin). 

Visuaalinen puoli on priimaa oikeastaan melkein kaikkea eteen kannettua myöten, oli sitten kyseessä oikea lavaste tai puhtaasti tietokoneella taiteiltua jälkeä. Kaikista mieleenpainuvin ja vaikuttavin digitaalisista olennoista on yhä edelleen Smaug, joka on yksi onnistuneimpia lohikäärmeitä elokuvissa ikuna. Toisaalta Azog, monet muut örkit sekä esimerkiksi ne possuratsut näyttivät nukkemaisilta, eivätkä näytä ihan niin ”aidoilta”. Tähän vaikuttaa varmasti se, että näihin kaikkiin löytyy tosielämän realistisempi malli, kun taas lohikäärmeelle ei sellaista ole. Örkkien mallilla tarkoitan Lotrien proteeseilla ja maskeerauksella toteutettuja pelottavan aidonnäköisiä örkkejä. En siltikään ihmettelisi Hobitin saavan jälleen ehdokkuuksia teknisistä ansioista tulevassa Oscar-gaalassa.

Martin Freeman on hieno näyttelijä ja hänen lahjojensa ansiosta sain irti viimeisestä Hobitista jotain pientä tunnetasollakin. Nuoremmaksi Bilboksi olisi mahdotonta kuvitella enää ketään muuta. Vanhasta jengistä eli Blanchett, McKellen, Lee & Weaving oli hienoa nähdä heidät kaikki vielä näyttämässä, kuinka eeppisiä heidän hahmot ovatkaan, vaikka siinäkin meinaa kohtaus mennä liian korniuden puolelle. Näiden rautaisten tekijöiden kohdalla pystyy kuitenkin katsomaan sormien läpi. Alfridin sivuhahmo jaksaa mukana menossa yllättävän kauan, enkä oikein vieläkään tiedä, pidänkö hahmosta vai en. Hauska, mutta totaalisen överi lisäys on Billy Connollyn esiintyminen kääpiönä, joka saa kyllä vatsan sattumaan naurusta, mutta tekee hallaa kaikelle yritelmälle virittää taas vakavampaa sotatunnelmaa.

Hobitti - Viiden armeijan taistelu on ihan kelpo kuva viimeiseksi osaksi ja jatkaa samaa tasoa aiempien elokuvien kanssa. Ihan viihdyttävä tapaus, jos ei odota liikoja ja virittää fandomin ääriasentoon.