Väärät paperit

Kuva täältä

Ohjaaja: Seth Gordon
Pääosissa: Jason Bateman, Melissa McCarthy, Jon Favreau, Amanda Peet, T.I., Genesis Rodriguez, Morris Chestnut, John Cho & Robert Patrick 
Kesto: 1h 51min
Ikäraja: 12

Väärät paperit on komedia vakavasta ja nykyään ei enää niin harvinaisesta aiheesta: identiteettivarkaudesta ja sen seurauksista. Sandy Patterson (Bateman) elättää perhettään kirjanpitäjänä suuressa yrityksessä Denverissä, Coloradossa ja tienaa sen verran, että toimeen tulee ja lainoja saa maksettua pois, mutta ei mitään ihmeellisempää. Kolmas lapsi on tuloillaan perheeseen, jossa on jo ennestään kaksi tytärtä ja haaveissa on bonus hyvin tehdystä työstä, joita firma on joskus aikoinaan jaellut. Ahnas pomo murskaa Sandyn bonushaaveet, kun muhkeat rahat jaellaan firman yhteistyö kumppaneille. Uusi mahdollisuus avautuu kuitenkin työkollegoiden suunnitellessa uutta firmaa, johon Sandylle tarjoutuu paikka vastaavassa hommassa, mutta paremmalla palkalla. Elämä näyttää hymyilevän, kunnes Sandy alkaa saamaan syytöksiä asioista, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa ja luottokorttikin väittää, että tilillä ei ole katetta. Poliisien korjattua hyvin hämmentynyt Sandy talteen, selviää, että joku tuntematon nainen (McCarthy) on varastanut hänen henkilöllisyytensä ja törsää paraikaa Sandyn omaisuutta ja töhrii tämän mainetta kaukana Floridassa. Virkavallan kädet ei ulotu eri osavaltioon asti, joten ainoaksi vaihtoehdoksi Sandylle jää matkustaa itse Floridaan ja tuoda naikkonen valheen varjolla Denveriin tunnustamaan tekonsa. 

Kuva täältä

Joskus iskee hinku vaan mennä katsomaan "jotain" elokuvateatteriin ja silloin valinnan kohteena oleva elokuva voi olla hyvinkin semmoinen, joka ei ole oikein mistään kotoisin. Tämmöinen elokuva on Väärät paperit. Idea elokuvassa on hauska, mutta "juoni" sen ympärillä rönsyilee miten sattuu ja vaikka kyseessä onkin vain elokuva, niin kaipaisin kuitenkin enemmän realistisuutta kehiin. Kun kyseessä on komedia, odotan tiettyä määrää naurua, mutta mittari ei siinäkään tule täyteen. On monen montaa kohtaa, joista haistaa naurujen kalastelun, mutta jostain syystä (ehkä juuri läpinäkyvyydestä) ei vain naurata, vaikka haluaisikin. 

Kuva täältä

Kaksi asiaa elokuvassa on kuitenkin onnistunutta: Bateman ja McCarthy, joiden näyttelijätyö saa aikaan ne satunnaiset naurut. Molemmat ymmärtävät hahmojensa ja paridynamiikan päälle ja hauskinta onkin juuri hahmojen reagointi toisiinsa. McCarthyn hahmo on valitettavan överi monessa kohtaa, mutta onneksi jossain paikoin ei ole niin väliä mitä vuorosanoja näyttelijätär joutuu latelemaan, sillä Melissa saa osan kuulostamaan jopa aiheeseen istuvalta. Bateman on jälleen turvallinen ankkuri katsojalle ja edustaa sitä normaalia tyyppiä. Sivuhahmot jakavat mielipiteeni: toisaalta gansteripari Marisol & Julian alkavat pidemmän päälle tympiä sekä lainvalvoja Reilly on jotenkin ällön kiiltokuvamainen, mutta puolestaan John Chon sympaattinen Daniel ja Jon Favreaun ahnas isoherra ovat hahmoja, joista ei voi olla pitämättä. Lisäksi Robert Patrickin palkkionmetsästäjä on vastoin tavallista makuani hauska ja jopa miellyttävä. 

Väärät paperit on komediaa, jossa naurujen määrää on laimennettu liikaa ja terve realismi on hämärä käsite. Kaameat pomot, jolla tätä on mainostettu, on mielestäni oikeasti monta kertaa hauskempi ja onnistuneempi tapaus, joten jos se on kouluarvosanoissa tason 8 komedia, on tämä sellainen 5.


Studion ohjelmistosta on tämä elokuva pudonnut jo pois, mutta sisar Kino123 näyttää kuvaa vielä tälläisillä ajoilla

Tunnistustehtävä 27

Edellisen tehtävän pääosassa olivat Disney pojjat (joista Severus meni tietämään melkein kaikki), niin nyt on sitten Disney tyttöset vuorossa. Tarkkaan ottaen ikähaarukka on tyttöjen osalta laajempi, koska halusin prinsessa hehkutusten jälkeen antaa sijaa muutamalle ei viralliselle prinsessallekin. Edellisen tapaan on joukossa täytteenä yksi Pixar.

a) Kuka tyttönen on kyseessä?
b) Missä elokuvassa on esiintynyt?

Tunnistustehtävä 26

Oon taas taiteillut ylläripylläri Disney aiheisen haasteen (näitä tulee vielä lisää, varautukaa vaan), jossa tunnistuslasin alla ovat poikaset. Joukkoa täydentää yksi Pixar, kun aina nää hahmot loppuu kesken.

a) Kuka on kyseessä?
b) Mistähän elokuvasta?

Iron Man 3

Ohjaaja: Shane Black
Musiikki: Brian Tyler
Pääosissa: Robert Downey jr., Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Guy Pearce, Rebecca Hall, Ben Kingsley, Paul Bettany, James Badge Dale & Jon Favreau
Kesto: 2h 10min
Ikäraja: 12

Kolmas Iron man elokuva sijoittuu ajallisesti The Avengers elokuvan jälkeiseen aikaan. Vaikka Kostajien joukko onnistuikin kukistamaan Lokin alieneineen, jätti tapahtumat jälkensä Tony Stark:iin. Kaikki ei ole kotona, kun miekkonen ei saa nukuttua ja käyttää valveillaoloaikansa uusien pukujen tusaamiseen. Ainoa asia, mikä miehen pitää vielä selväjärkisenä on edellisistäkin elokuvista tuttu nokkela naisvahvistus Pepper Potts. Tilanne äityy lopulta niinkin hurjaksi, että mahtava Iron Man kokee paniikkikohtauksen, eikä se jää tosiaan ainoaksi kerraksi. Sillä aikaa maailman rauhaa tutisuttaa terroristi Mandariini, joka säännöllisesti kaappaa uutiskanavat ja lähettää niillä omia uhkauksiaan. Tony Strak joutuu tosissaan kohtaamaan oman itsensä vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Iron man 3 on jälleen onnistunutta Marvel-filmatisointia, joka yltää ihan reippahasti Avengers-tasolle. Vaikka kyseessä on jokatapauksessa sisällöstä riippumatta varma hitti, näkyy silti harkittu kädenjälki ja omistautuminen elokuvassa. Kahteen aikasempaan verratessa kolmas osa pesee kyllä toisen osan, mutta ykkösen kanssa menevät nätisti samalla tasolla. Ohjaaja Shane Black on ohjaajana vielä tuore, mutta käsikirjoituksen puolella häärinyt pidempäänkin. Nasevia laineja on hänen kynästään syntynyt muun muassa Tappava ase-elokuviin sekä Long Kiss Goodnight elokuvaan. Herran viimeisin ohjaustyö (sekä käsikirjoitus) oli mainio Kiss Kiss Bang Bang, joten Downey jr. on ennestään tuttu hemmo työkaverina. 

Tony Strak Downey jr.:n tulkkaamana on luonnollisesti Iron man-elokuvien suola ja sielu. Hahmo on helppo iskeä jälleen ykköspaikalle valokeilaan, kun sinne se on muutenkin pyrkimässä. Tällä kertaa aiemmista osista eroten sukelletaan syvemmälle miehen mieleen ja elokuva onkin ennenkaikkea Tonyn kehitystarina. Stark nerokkuudestaan ja rahoistaan huolimatta, joutuu kohtaamaan heikkoudet itsessään ja miettiä, mitä hän todella onkaan ilman rautaisia pukujaan. Tekeekö puku miehen, on elokuvan avainkysymys. 

Sivuosa osastolta on pakko nostaa esiin Ben Kingsley:n Mandariini, vaikka siitä on jo varmasti kaikki toitottaneet. Hahmo on vaan niin hemmetin onnistunut ja ennenkaikkea yllättävä! Pepper pääsee myös osaksi toimintaa ja loppuvaiheessa tekee jotain übersiistiä. Huomatkaa myös Gwynethin rautaiset vatsalihakset, joita elokuvan loppuvaiheessa auliisti esitellään. Pepper on rautaa!

Iron man 3 on toimiva supersankari jatkis, joka tarjoaa tulisen toiminnan, kikkalevan dialogin ja kohteeseen osuvan huumorin lisäksi syvällisempää ja inhimillisempää näkökulmaa. Tämä on niitä must-see tapauksia!

 

Kuvat elokuvan virallisilta sivuilta

 

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. Uusi korukauppa on avattu!

www.varusteleka.fi

Scary Movie 5

Kuva täältä

Ohjaaja: Malcolm D. Lee
Käsikirjoitus: Pat Proft & David Zucker
Pääosissa: Ashley Tisdale, Simon Rex, Charlie Sheen, Lindsay Lohan, Kate Walsh, Heather Locklear, Molly Shannon, Mike Tyson, Erica Ash & Snoop Dogg
Kesto: 1h 25min
Ikäraja: 16

Kauhukuvien kustannuksella pilaileva räävitön Scary Movie 5 ilmestyy valkokankaalle nyt 7 vuotta edeltäjänsä jälkeen. Parodioinnin kohteena on taas liuta elokuvia, joista pääjuoni on yhdistelmä kauhuelokuvien puolelta Mamaa ja Paranormal activity:ä, kuin myös iso annos Black Swania. Ashley Tisdale on uusi Anna Faris, joten Cindy Campbell on nähtävästi historiaa. Simon Rex ei myöskään esitä kahdesta aikaisemmasta elokuvasta tuttu hahmoa Georgea, vaan hänellekin on kirjoitettu uusi rooli. Uudet hahmot ovat pariskunta Jody ja Dan Sanders (Tisdale & Rex), jotka saavat hoteisiinsa kolme omituisen puoleista mukulaa ja pääsevät muuttamaan isoon idylliseen taloon taloudenhoitaja Marian kera. Luvassa on uniin sukeltamista, "balettia" ja ennenkaikkea lisää kameroiden asentamista. 

Kuva täältä

Scary Movie vitosta ei voi mennä katsomaan jättämättä aivoja narikkaan, sillä niillä ei ihan totta tee yhtään mitään siellä salissa. Kun ei ole turhaa ajatustoimintaa häiritsemässä, saattaa elokuva olla ihan hauska kokemus. Huumorin taso on tässäkin kuten aikaisemmissa elokuvissa reippaasti vaihtelevaa. Itselleni kolahtaa juurikin parodioinnin kohteena olevien elokuvien tuntemukseen pohjaavat vitsit sekä ylipäänsä genretuntemusta vaativat vitsit (esim. Danin tutkiessa alhaalta katsoen kattiloiden yliluonnollista käyttäyttymistä tai Jodyn kitaransoitto hetki). Lisäksi muistan nyt jälkikäteen hohotelleeni vieläkin Inception lapsille, valkean ja mustan joutsenen intiimien hetkien vertauskuville sekä kohtaukselle, jossa Jody kävelee ensimmäistä kertaa balettitunnille. Sitten on vitsejä sarjassa, kun ei osata lopettaa ajoissa ja hekotus vaimenee vitsin vain jatkuessa tajuamatta viheltää hommaa poikki (esimerkiksi Snoopin ja kaverin aseiden veto sekä mökki metässä kirotun kirjan lukeminen). Viimeinen osasto on sitten ne mauttomimmat vitsit, joista osa menee yli, eikä naurata (omalla kohdalla esimerkiksi kaikki eläimiin liittyvä tai turha alapäähuumori).

Kuva täältä

Juonellisesti Scary Movie 5 on yhteinäisempi, kuin pari edeltäjäänsä ja eri elokuvien osat on tungettu paremmin samaan kuoreen. Kahteen ensimmäiseen verrattaessa ei tämä ole kuitenkaan kummoinen, mutta enpä toisaalta tiedä miten paljon voikaan odottaa. Ashley Tisdale on ihan mukiinmenevä tapaus, mutta ei vain ole Anna Farisin voittanutta (ei kukaan saa semmoista ilmettä naamalle kuin Anna). Ai niin eräs erottui kyllä joukosta! Molly Shannon oli minusta kuolettavan hauska, vaikka ei monessa kohtauksessa esiintynytkään. Etenkin keikkalointi naisten vessassa sai vatsalihakseni kramppaamaan. 

Scary Movie 5 ei tosiaan sovi kaikille, se ei ole edes kauhukomedian saralla "hyväksi" luokiteltava. Jos et kuitenkaan kaipaa mitään tasoa elokuvalta, vaan pelkkää naurua, niin sitten tämä voi osua.

P.S. Vaikka Ted esiintyy elokuvan julisteessa, en nallea bongannut elokuvasta
P.P.S. Lopputeksteissä tulee hauskoja Bloopereita!

Katso luksusleffoja 20 euron arvosta.

www.varusteleka.fi - Parempaa, halvemmalla.

Kvartetti

Kuva täältä

Ohjaaja: Dustin Hoffman
Musiikki: Dario Marianelli
Pääosissa: Maggie Smith, Tom Courtenay, Billy Connolly, Pauline Collins, Michael Gambon, Sheridan Smith & Andrew Sachs
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: S

Kvartetti kertoo Peechman House nimisestä vanhainkodista, jonne eläköityneet muusikot tulevat viettämään vanhuuden päiviään ja harrastamaan edelleen tärkeässä osassa olevaa musisointia. Pääroolissa on kolmen oopperatähden poppoo, jotka ovat jo aikaisemmin työskennelleet yhdessä: vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa toimiva Reginald "Reg" Paget (Courtenay), alati asioita unohteleva Cecily "Cissy" Robson (Collins) ja erittäin viriilissä kunnossa oleva Wilfred "Wilf" Bond (Connolly). Vanhainkodin elon kohokohta on lähestyvä Gaala, johon vanhukset elämänintoa puhkuen suunnittelvat musiikkinumerot ja jolla houkutellaan sponsoreita ylläpitämään toimintaa pystyssä. Gaalasta vastaa entinen ohjaaja Cedric Livingstone (Gambon) diivamaisin ja äänekkäin elkein. Vanhuksiin tulee entistä enemmän vipinää uuden asukkaan; entisen suuren oopperadiivan; Jean Hortonin (Smith) saavuttua osaksi vanhainkodin asukaskuntaa. Pääkolmikko esitti aikanaan Jeanin kanssa huikean kvartetin Rigolettosta ja ajatus nelikon uudelleen esiintymisestä gaalassa kuulostaa eittämättä houkuttelevalta ja keräisi varmasti tarpeeksi kiinnostusta, jotta vanhainkoti saisi jatkaa entiseen malliin. Ensialkuun pitäisi vain saada Jeanin saapumisesta tuohtunut Reg antamaan naiselle anteeksi menneisyyden tapahtumat, eikä itse Jean ole kvartetti ehdotuksesta innostunut alkuunkaan. 

Kuva täältä

Tätä "vanhuselokuvaksi" tituleerattua tapausta päädyin lopulta katsomaan sen suosion vuoksi ja elokuvasta poistuneiden asiakkaiden ilmeiden perusteella, joita on poikkeuksetta koristanut korvasta korvaan menevä hymy. Kvartetin tiesi olevan etukäteen hyvämielen elokuva, josta jää mukava olo vielä pitkäksi aikaan sen katsomisen jälkeenkin ja niin jäi minullekin. Elokuva on tunnepuolella todella onnistunut ja hahmot todella samaistuttavia, vaikka hahmojen ikä poikkeaakin huomattavasti omastani. Ongelmat ja murheet kuin myös elämänilo ja haaveet tuntuvat kuitenkin samanlaisilta iästä riippumatta.

Kuva täältä

Kvartetista tulee mieleen samanhenkinen (vaikka ei erityisen musikaalinen) elokuva Lemmenlomalla, jota käsitteli myös ikäistäni paljon vanhempien ihmisten elämää, mutta jota oli silti täysin mahdollista myötäelää, vaikka seisoo elämänkaarella eri kohdassa. Edellämainitussa tapauksessa vahvuus oli myös niin ikään hyvinkirjoitetuissa hahmoissa, joita esittää raudan kovat näyttelijäveteraanit. Kvartetissa on todella hienoja suorituksia, joista nousee vahvimmin esille Maggie Smithin diivaileva, mutta kuitenkin sisältä täysin haavoittuvainen Jean Horton. Vastaparina Jeanin hahmolle on syvästi loukkaantunut Reg, jonka päälisinpuolin viilipytty olemuksesta huokuu silti Jeanin aiheuttama tuska, jonka itselleni ei niin tuttu Tom Courtenay tuo perille asti. Vain hieman sivummalla seisovat Pauline Collinsin Cissy ja Billy Connollyn Wilf ovat kumpikin hauskoja omalla tavallaan ja jäävät varmasti mieleen. Henkilökohtainen suosikkini on Dumbledore siis Michael Gambon ihastuttavan itsekeskeisenä taiteellisena sieluna, jonka vaatevarasto on jo näkemisen arvoinen.

Kvartetti sopii vanhoille kuin myös nuorille ja eritoten jälkimmäistä ryhmää suosittelen avaamaan silmiään tälle elokuvalle. Kvartetti antaa lipun hinnalla elokuva- sekä musiikkielämyksen ja takuuvarmasti sitä hyvää mieltä vielä kotiinkin asti.

Kvartetti on myös valittu Kino123:n huomisen VAUVAKINON elokuvaksi. Lisätietoja aiheesta Kinon blogissa!

MTV Movie Awards 2013

Kuva täältä

Kultaiset popparipystit on nyt jaettu yleisön (=amerikkalaisten) äänestämiin osoitteisiin! Täällä aikaisempi juttu ehdokkaista.

Sain kuin sainkin itseni ylös klo 3.45, vaikka hetki menikin tajutessa, miksi ihmeessä kello herättää noin aikaisin. Kahvikupin voimalla viimeistään sai unihiekan rippeet silmistä ja sitten alkoi kisastudion kuntoon laittaminen ennen itse asian alkua. Gaala lähtikin käyntiin punaisella matolla, jonne virtasi elokuvahemmojen lisäksi paljon esimerkiksi musiikin puolella kannuksensa ansainneita ihmisiä (Snoop Dogg, Kesha, Hailey Williams...) ja myös pelkästä julkisuudesta tunnettuja ihmisiä kuten joka kissaristiäisten vakionaama Kim Kardashian. Totesin jo alkuvaiheessa, että kanavalla on tuhat mainoskatkoa, jotka alkoi jo loppupuolella todella nakertaa.

Sitten itse show:hun, joka oli kyllä viihdyttävä isolla V:llä, mutta jossain kohtaa aavistuksen liian överi. Pitch Perfect:stä tunnettu Rebel Wilson juonsi vaihtelevalla menestyksellä gaalaa. Alkupuolen video James Francon kanssa "ironman" pukuineen oli hauska, kuin myös esimerkiksi Rebelin heitto Adelesta oli nappiin osuva. Puolestaan tuplanänni ja "Les Miserablesin kuvaukset" eivät jaksaneet allekirjoittanutta naurattaa, vaikka väsymystä oli taatusti lasissa. Gaalassa oli myös musiikkiesityksiä, joilla ei ollut mitään tekemistä elokuvien kanssa, jotka eivät palvelleet oikein mitään tarkoitusta mielestäni. Musiikki puolta sai aivan tarpeeksi mainoskatkojenkin aikana. Noh, MTV tekee mitä lystää.

Ensimmäinen pysti oli paras miesesiintyjä, josta palkinnon vei oma suosikkini Bradley Cooper ja oli hienoa nähdä hänen saavan edes tämmöisen tunnustuksen. Toisen palkinnon kohdalla totesin jo että "kannatti herätä!", kun Django vei parhaan WTF-hetken palkinnon ja lavalle nousi hassuttelemaan asenteella Jamie Foxx ja eeppistäkin eeppisempi Samuel L. Jackson. Paras tappelukin meni ennalta suosimaani osoitteeseen eli Avengers:lle, jota hakemaan saapui näyttelijäpoppoosta Tom Hiddleston, Chris Evans ja jälleen Samuel. 

Seuraava kategoria oli etukäteen itselleni tuntematon eli Trailblazer award, jolla juhlistetaan nuorta ja lahjakasta tähteä, joka on saanut jo iästään huolimatta aikaan merkittävän elokuvauran. Tämän palkinnon vei oikeutetusti Emma Watson, joka tietysti on kaikkein tunnetuin Hermione Grangerin roolista Pottereissa, mutta on myös tehnyt paljon töitä Potter kuvien jälkeen. Emma ei saanut ensin sanottua mitään, kun yleisö hurrasi niin kovaa hänen noustessaan lavalle ja tähti oli aidosti liikuttunut saamastaan huomiosta.

Kuva täältä

Parhaan suukon palkinto meni jälleen toivomaani osoitteeseen eli Silver Linings Playbook parille Bradley Cooperille ja Jennifer Lawrencelle. Valitettavasti Lawrence ei ollut päässyt paikalle, joten hetki ei ollut ollenkaan niin taianomainen kuin olisi varmasti ollut karismaattisen Jenin ollessa mukana. Tässä välissä esiintyi joku bändi, jota en edes tiedä, mutta mieleen jäi heidän kuuluttajansa Kesha ja Snoop Dogg, jotka olivat olevinaan (mahdollisesti myös olivat) pöllyssä. Esityksen jälkeen Rebel Wilson heitti hyvänmaun rajoissa juuri ja juuri kulkevan shown hänen röntgen kameralla varustetusta koala pehmolelusta. Tähdistä hän härnäsi Chris Evansia, jolta kamera paljasti karvatupon valtaaman alakerran. Quvenzhane Wallis:lla oli mukamas kissalaukussaan vettä vanhempaa ja Moonrise Kingdomin lapsilla laukussaan majava.

Illan toinen erikoisempi kategoria kiinnitti huomioni pelkästään siitä syystä, että sen jakoi TYRION aka Peter Dinklage! Kyseessä oli Comedic Genious palkinto, jonka sai Will Ferrell. Kyseinen näyttelijä ei kyllä omaan makuuni ole erityisen hauska, mutta ilmeisesti toisten mielestä on. Täytyy kyllä myöntää, että hänen lavallekin noussut aasialainen "perheensä" oli hauska, mutta siihen se jäikin. Tunnelmaa latisti, kun Breakthrough palkinnon otti juontaja Rebel Wilson, kun olisin sen niiin suonut pienelle Hushpuppylle. 

Kuva täältä

Ilta rupesi kuitenkin menemään taas hauskempaan suuntaan, kun Taylor Lautner sai Best Shirtless performance palkinnon ja jätkä teki kunnolla itsestään pilaa mukamas rupsahtaneena tekomahan kanssa lavalle talsiessa. "On tullut vähän juotua ja syötyä", totesi tähti. Illan aikana saatii Sneak Peak Iron man 3:sta sekä myös myöhemmin uudesta Nälkäpelistä, joka sai ainakin omalla kohdallani kylmät väreet selkään. Paras pahis oli Loki ja Tom oli mainioin avausreplansa kanssa, jonka hän teki roolihahmonaan. Kolmas erikoinen kategoria oli Generation award, jolla palkittiin pidempi ura ja sen vei tällä kertaa Jamie Foxx. Parasta oli jakajana toimineen Kerry Washingtonin ja Jamien yhteinen voitontanssi. Pitch Perfect sai parhaan musiikkiesityksen popparit eli ainakin yleisöön on kolahtunut se pätkä. Brad Pitt julisti parhaaksi elokuvaksi katsojien äänellä Avengersin, josta olin positiivisesti yllättynyt.

Tökerön epäkohdan illasta huomasin vasta myöhemmin: kolmea kategoriaa ei katsojille näytetty! Huhujen mukaan syy oli aikataulusta myöhästymiseen ja koska kyseessä ei ole mitkään Oscarit, joutui jostain nipistämään. Katsojilta ohi menneet kategoriat ja voittajat ovat seuraavat:

Best Female Performance: Rebel Wilson (Pitch Perfect)
Best Scared as S**t Performance: Suraj Sharma (Piin elämä)
Best On-Screen Duo: Mark Walhberg & Seth McFarlaine (Ted)

Warm Bodies

Kuva täältä

Ohjaaja: Jonathan Levine
Käsikirjoitus: perustuu Isaac Marionin romaaniin Warm Bodies
Pääosissa: Nicholas Hoult, Teresa Palmer, John Malcovitch, Analeigh Tipton, Rob Corddry, Dave Franco & Cory Hardrict
Kesto: 1h 37min
Ikäraja:  12

Zombie epidemia on levinnyt maailmaan ja ihmiskunnan viimeiset edustajat asustelevat erityksessä betonimuurin takana. R on zombie, joka ei muista koko nimeään tai oikeastaan mitään elämästään elävänä ihmisenä. Päivät kuluu laahustaen, öristen ja välillä aivoja syöden. R:n kuollut elämä kokee sysäyksen, kun hän kohtaa joukon ihmisiä lääkkeiden haku reissulla ja erityisesti tytön nimeltä Julie. Syötyään Julien poikaystävän aivot, saa hän väläyksiä tämän muistoista, joissa Julie on vahvasti läsnä. R tekee tekee hyvin epäzombimaisen teon ja vie Julien turvaan muilta kuolleilta kotiinsa lentokentälle. Pikkuhiljaa hän huomaa muuttuvansa inhimillisempään suuntaan ja vastahakoinen koti-ikävästä kärsivä Juliekin alkaa uskoa muutokseen. Ehkä epidemiaan on olemassa sittenkin parannus.

Kuva täältä

Warm bodies on virkistävän erilainen näkemys jo klassisesta zombie invaasiosta sekoitettuna itseironiseen huumoriin ja jopa romantiikkaan. Ensimmäistä kertaa tarinaa katsotaan elävän kuolleen silmin ja muutos käydään läpi toiseen suuntaan. Elokuva käsittelee myös salakavalasti syvempiä teemoja, kuten "Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Mitä siihen kuuluu? Mitä on eläminen ja olemassaolo?" ja korostaa mielestäni myöskin sitä, kuinka paljon merkitystä on toisten hyväksymisellä. 

Warm bodies on hellyyttävä elokuva, mitä en olisi voinut uskoa sanovani zombie elokuvasta. Itselleni tuli mieleen osittain Ystävät hämärän jälkeen, jonka katsoin vähän aikaa sitten, jossa on samaa sopivan mietoa aww-efektiä, mutta rikkomatta kuitenkaan yliluonnollisen olennon "sääntöjä". Toisaalta tässä on myös samaa kepeyttä kuin Shaun of the dead:ssä samalla tiedostaen genren maneerit ja avoin leikkiminen niillä. Genretietoisempi katsoja pääsee hykertelemään nahoissaan.

Kuva täältä

Nicholas Hoult zombien ottaisin samantien lemmikiksi itselleni, mistä niitä saisi? Nuori herra on jo aikoja sitten todistanut osaavansa näytellä mitä erilaisimmissa rooleissa: Poikana elokuvassa poika hän keräsi sympatiaa söpöydellään sekä noloudellaan, Skins sarjan kusipää-Tony:nä häntä teki taas mieli tintata kuonoon. Vastapari Teresa Palmer on tosi samannäköinen kuin Kristen Stewart, mutta on todistettavasti elossa oleva, karismaattinen ja blondi versio näyttelijäkollegastaan. Palmer ja Hoult toimivatkin valkokankaalla mielettömän hyvin yhdessä sekä erikseen.

Warm bodies on zombie elokuvien Romeo ja Julia, joka sopii kyllä hyvin moneen makuun. Suosittelen! Tää lisätään ehdottomasti kotikirjastoonkin, kun dvd pullahtaa ulos. 


P.S. Soundtrack on  myös mieletön!