Sin City: A Dame to Kill For

Ohjaaja: Robert Rodriguez & Frank Miller
Käsikirjoitus: Frank Miller
Musiikki: Robert Rodriguez
Pääosissa: Jessica Alba, Mickey Rourke, Josh Brolin, Eva Green, Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Rosario Dawson, Powers Boothe, Jaime King, Dennis Haysbert, Ray Liotta, Christopher Lloyd, Jamie Chung, Jeremy Piven, Christopher Meloni, Juno Temple, Lady Gaga & Marton Csokas
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 16 

Sin City: A Dame to Kill For sijoittuu sekä ensimmäisen elokuvan tapahtumia ennen, että niiden jälkeen. Menneisyydessä seuraamme Dwightin (Josh Brolin) tarinaa hänen "vanhoilla kasvoillaan" ja kohtaamisia elämänsä rakkauden ja sydämensä murskaajan, Ava Lordin (Eva Green) kanssa. Tulevaisuudessa nuori nousukas Johnny (Joseph Gordon-Levitt) ottaa osaa isojen herrojen uhkapeleihin ja joutuu vastatusten senaattori Roarkin kanssa. Samassa ajassa Nancy (Jessica Alba) työskentelee edelleen Kadien juottolan vetonaulana ja yrittää päästä yli Hartiganin kuoleman aiheuttamasta tuskasta. 

Ensimmäisestä Sin Citystä muistan pitäneeni kovastikin, mutta viimeisimmästä katsomiskerrasta oli kulunut niin paljon aikaa, että olin alkanut kyseenalaistaa jo josko pitäisin elokuvasta edelleen (15-vuotiaan minän mielipiteet kun tuppaa olemaan aavituksen erilaiset kuin nykyisen). Tein taktisesti hyvän päätöksen katsoa ensimmäisen elokuva muistin sekä mielipiteiden virkistykseksi ennen jatko-osan katsomista. Sin City toimi, osui ja upposi edelleen ihan kuin ennen vanhaan, sillä lisäyksellä, että vanhat silmäni rekisteröivät elokuvasta myös paljon enemmän pieniä asioita kuin nuoremman minäni.  Muistin virkistys oli todella paikallaan myös juonessa ja hahmoissa, sillä jatko-osasta olisi mennyt hirmuisesti ohi lentäen ilman ensimmäisen kertausta.

Dame to Kill For on aivan samasta puusta veistetty kuin ensimmäinen elokuva, vaikka jos nyt pitäisi rankata, niin ensimmäinen ihan himpun parempi. Molemmat osat ovat kuitenkin tyyliltään identtiset ja molempia yhdistää myös monimutkainen aikajana, joka ei etene kronologisesti. Itseasiassa toinen elokuva sai minut vasta tajuamaan, ettei ensimmäisenkään elokuvan tapahtumat ole keskenään samassa ajassa, vaan osassa on vuosien ero toisiinsa. Jatko-osassa liikutaan vain vielä pidemmillä väleillä kuin ensimmäisessä. Katsojalta vaaditaankin aikajanojen seuraamiseen eritoten hahmojen tuntemusta, sillä vuosien vaihdosta ei kuuluteta mitenkään tai heiluteta kylttejä nenän edessä, vaan pääasiallinen keino tietää missä ollaan, on katsomalla ketkä ovat vielä elossa. 

Aikajanoilla hyppimisellä on mahdollistettu ensimmäisessä elokuvassa kuolleiden "herääminen henkiin", mikä koskee eritoten Marvin hahmoa, joka hämmensikin kaikista eniten. Sitä niin helposti kuvittelee elokuvan lopun sijoittuvan ajallisesti loppuun, mutta tässä niin ei tosiaan ole. Toinen hämmennyksen aihe saattaa olla Dwight, joka ensimmäisessä elokuvassa oli Clive Owen ja tässä taas Josh Brolin. Erilaiseen ulkomuotoon kyllä vihjataan jo ensimmäisessä elokuvassa, mutta tässä vasta näemme varsinaisen muodonmuutoksen ja saamme selityksenkin. Elinvoimissaan tallustelemassa nähdään sivuosassa lisäksi ensimmäisessä elokuvassa surmansa saanut Goldie näppärästi siskonsa Wendyn vieressä. 

Näyttelijän vaihdoksia on tapahtunut pakonkin edessä, kun kultasilmäistä Manutea esittänyt Michael Clarke Duncan menehtyi ennen roolinsa uusimista. Kirjaimellisesti valtaviin saappaisiin astuu paikkaamaan Dennis Haysbert ja viimeinen saamme nähdä, miten Manute menettää silmänsä. Valitettavan perustelematon vaihdos on käynyt Mihon kohdalla, jota esitti ensimmäisessä elokuvassa suloisen nukkemainen Devon Aoki. Ilmeisesti Devonia ei saatu uusimaan roolia, vaan korvaamaan on tullut enemmän toimintasankarin oloinen Jamie Chung. 

Onneksi iso liuta samoja naamoja samoina hahmoina on yhä menossa mukana aina Jessica Albasta senaattori Roarkia tulkitsevaan Powers Bootheen. Uusiakin mielenkiintoisia ja mehukkaita hahmoja ja kasvoja on lisätty joukkoon. Joseph Gordon Levittin Johnny kategoriaan mielenkiintoinen, sillä hahmo on vasta saapunut sarjakuvienkin puolelle ja hänellä on ässä hihassaan. Myös mielenkiintoinen ja ehdottomasti mehukas on Eva Greenin Ava Lord, joka on täysin häikäilemätön liikkeissään ja suosii pukeutumisessaan syntymäasuaan. 

Sin City: A Dame to Kill For on jälleen graafisen tyylikäs kurkistus syntisen kaupungin pimeille sivukujille, jossa kovaonnisimmat ja kovapäisimmät toinen toistaan korruptoituneemmat ihmissielut ottavat yhteen.

Lucy

Ohjaaja: Luc Besson
Käsikirjoitus: Luc Besson
Musiikki: Eric Serra
Pääosissa: Scarlett Johansson, Morgan Freeman, Amr Waked, Choi Min-sik & Analeigh Tipton
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 16 

Luc Bessonin uusin elokuva Lucy kertoo nuoresta naisesta, joka ajautuu koekaniiniksi mustan pörssin kehittämälle aineelle. Normaali ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain 10%, kun taas kyseiselle huumeelle altistunut henkilö, kykenee hyödyntämään yhä suurempaa osaa kapasiteetistaan aineen määrän ja vaikutusajan puitteissa. Lucystä tulee ensimmäinen ihminen, joka pääsee kokemaan koko kapasiteettinsa mahdollisuudet, eikä kukaan osaa täysin ennustaa mihin se johtaa. 

Lucyn kohdalla mielenkiinnon herätti trailerin näkeminen, ei niinkään suoranaisesti tekijätiimin nimet, edes Bessonin. Olisin kuitannut varmasti tämän leffan vain pelkkänä Scarlett Johanssonilla makustelevalla toimintapläjäyksenä ilman pientä lisäinfoa. Morgan Freemanin äänellä selostetut kohdat ihmisen aivokapasiteetista olivat varmasti se viimeinen niitti katsomispäätöksen tekoon. Odotuksen intoa kasasi lisää parin kollegan kehut elokuvasta sekä muutaman vakkarinkin suositukset. 

Jo ihan elokuvan alkumetreillä, kun pohdin hetken olenko nyt varmasti oikeassa salissa, herättää elokuva mielenkiinnon ja lähtee viemään mukanaan. Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin pelkkää toimintamättöä, vaikka perustana onkin pelkkä urbaanilegenda ihmisen aivoista. Toisaalta mieleen tulee tv-sarja Fringe, koska tästäkin löytyy läheltä liippavaa uskottavaa fiktiota. Toisaalta Lucy on selvästi elokuva, joka muistuttaa miksi elokuvakin on mahdollista luokitella taiteeksi, siksi ehkä nautinkin tästä viimeiseen kuvaan asti. Moisesta mielikuvituksesta tulee vähintäänkin kateelliseksi. 

Scarlett Johansson on osoittautunut siedettäväksi katseltavaksi (/kuunneltavaksi) jo muutamissa aikaisemmissa rooleissaan (Her, Hitchcock) ja Lucy on taas askel parempaan suuntaan. Elokuvan eduksi lasken silti sen, että en tiedosta pahemmin katselevani kyseistä näyttelijää, vaan roolihahmoa. Lucy on myös samaistuttava varsinkin alkuvaiheessa ollessaan vielä ihminen, joten myöhemmin huomaan itse ainakin pyrkineeni paikallistamaan, mitä hahmon päässä liikkuu. Mielenkiintoista onkin, miten vähäeleiseksi Lucy muuttuu kadottaessaan ihmisyyttään ja silti pienistä eleistä huokuu, että pinnan alla tapahtuu mittaamattoman paljon. Morgan Freeman on totuttuun tapaan vakuuttava ja hänen luentoaan kuuntelisi hamaan ikuisuuteen. Sivuosassa on myös jälleen valkokankaalle päässyt Huippiksesta tuttu Analeigh Tipton.  

 

Tunnistustehtävä 31: Säveltäjät osa 3

Vaikka toisessa tehtävässä ei ole ainakaan julkisesti tunnisteltu ketään ja ekassa taas on tunnistettu kaikki, niin laitetaan haastetta kaipaaville kolmas ja viimeinen osa elokuvamusiikin säveltäjien tunnistustehtävistä.

Osa 1
Osa 2

Nyt on leffoja loppuvuodeksi

En ollut suunnitellut alkuunkaan uusia leffahankintoja, vaan päinvastoin olen vältellyt esimerkiksi cdon.comia kesätarjouksineen ja isojen markettien leffahyllyjä. Ihan vain jo siitäkin syystä, että on paljon omassa hyllyssä, mitä en ole vielä nähnyt. Kohtalo tai jokin muu mystinen voima puuttui selvästi peliin, sillä ensiksi eräs sukulaiseni oli heivaamassa omasta kokoelmastaan pois leffoja, joten tietenkin olin valmis adoptioon

Yhteensä 0e

Vielä suurempi vaikutin oli Kuusaan Filmtownin loppuunmyynti (Really??), jossa sait 7 leffaa 20e hintaan koskien ensi-iltojakin (!!!), paitsi niitä top 20 vuokratuimpia. Noh siellä tuli sitten vierailtua kahteen eri otteeseeen...

Tässä kovin on kyllä tuo Tulikärpästen hauta, joka on uupunut Ghibli kokoelmasta

Vein viimeisen Beasts of the southern wildin!

 

Guardians of the Galaxy

Ohjaaja: James Gunn
Käsikirjoitus: James Gunn & Nicole Perlman
Musiikki: Tyler Bates
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Lee Pace, Karen Gillan, Michael Rooker, Djimon Hounsou, John C. Reilly, Glenn Close, Benicio del Toro
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 12

Marvel Studiosin uusin elokuva Guardians of the Galaxy vie katsojan aiempia elokuvia kauemmaksi avaruuden sfääreihin. Peter Jason Quill on lapsena muukalaisten mukaansa kaappaama maan asukki, josta on tullut varasteleva pikkurikollinen. Omasta mielestään maankuulu, nimellä Star-lord tunnettu, Peter nyysii mystisen hopeista palloa muistuttavan esineen myydäkseen sen eteenpäin. Autuaan tietämättömänä pallon todellisesta tarkoituksesta, saa Peter peräänsä muita itseään rikollisempia kavereita. Eräs näistä on mahtipontinen Ronan, jonka nimi pelkästään ääneen lausuttuna, aiheuttaa pelkoa Galaksin asukkaissa. Voidakseen suojella universumia ja estääkseen Ronania saamasta palloa käsiinsä, on Peterin lyöttäydyttävä yhteen erittäin sekalaisen seurakunnan kanssa.

En ole varmasti ainoa, jolle Guardians of the Galaxy on vuoden odotetuimpia elokuvia. Enkä ole varmasti ainoa, jolla ei ollut käytännössä oikein mitään hajua, mistä leffa kertoo, paitsi että siinä on messevää musaa, kävelevä puu ja pesukarhu konekiväärin kanssa. Yhteys muuhun Marvel Studiosin elokuvien universumiin tuntuu vieläkin kauempaa haetulta. Pitkään elokuvasta olikin tarjolla vain yksi traileri, joka esitteli kyllä päähenkilöt, mutta ei valoittanut asioita sen suuremmin, jonka luen itse täysin elokuvan eduksi. Allekirjoittanut ei katsonut ollenkaan sitä pidempääkään traileria, sillä halusin jättää mahdollisimman paljon elokuvan itsensä kerrottavaksi ja mielenkiinto oli jo valmiiksi todella hereillä.

Guardians of the Galaxy tarjoaa vanhanajan scifi-henkeä supersankari vivahteella ansiokkaan hahmovetoisella kokonaisuudella. Marvel Studiosin elokuvista rankkaisin tämän kyllä ensimmäiselle sijalle silmää räpäyttämättä. Elokuva siis kolahti todella, enkä ollut sen kaikkien muiden todella hyvien puolien lisäksi, odottanut sen olevan todella tunteisiinkin käyvä. Se yksi laukkuun jemmattu nenäliina tuli jälleen kerran tarpeeseen (Nyt on ollut paljon itkuleffoja??). Tunnepuolta hemmotellaan perus menettämisen tuskan ja toisistaan suuresti välittämisen lisäksi harvinaisemmalla vahvasti ladatulla hetkellä. Se on "Se tunne kun Rohanin joukot saapuvat Minas Tirithiin" tai vaihtoehtoisesti "Se tunne kun kokot sytytetään". Sellaiset hetket ovat parhaita, missä tahansa seikkailulle maistuvassa elokuvassa.

Hahmokaarti on tosiaan mieletön. Chris Pratin treenattu Peter Jason Quill on toisaalta nokkela, toisaalta taas omaan itseriittoisuuteensa kompastuva. Peterissä on kuitenkin paljon enemmän kuin päältäpäin näyttää ja erityisesti hänen ollessaan pääosassa, pohjustetaan hahmon menneisyyttä paljon. Gamora (Zaldana) ja Drax (Bautista) omaavat Peterin tavoin omanlaiset tarinansa ja historiansa, eivätkä kumpikaan jää piilottelemaan sivuosiinsa. Viisikosta parhaiten mieleen jää Rocket (Cooper) ja Groot (Diesel), jotka ovat niin sympaattinen parivaljakko kuin vain olla ja voi. Lee Pace (!!) on Ronanina valitettavan vähän itsensä näköinen, mutta se onkin hahmon ainoa huono puoli, sillä Pacen melkein Cumberpatch tasolle yltävä-ääni puolestaan pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Etukäteen olin jo pähkinöissäni siitä, että kaartissa on ylipäätänsä paljon muista avaruusseikkailuista tuttuja näyttelijöitä aina Zaldanasta alkaen, joka esiintyi uusimmissa Star Trek-elokuvissa Uhurana sekä on myös Avatarissa. Toinen ja vielä odotetumpi oli Karen Gillan (Amy Pond Doctor Who:sta), jonka vahva skottilainen aksentti oli saatu yllättävän hyvin piiloon Nebulan roolissa. Vasta jälkikäteen sain tietää Nathan Fillionin (Firefly!) tehneen cameon tietokoneanimoituna hahmona. Myöhemmin tosin leffaa kuikuiltuani, en olisi äänestäkään herraa tunnistanut, on se verran alkuperäisestä muunneltu.

Guardians of the Galaxy on vaatimattomasti sellainen viiden tähden leffa. 

Parit löydöt

Kesällä on ihana tonkia alelaareja ja plärätä kirppispöytiä. Jälkimmäisiä ei liian usein tai ei löydä varmastikaan mitään, näin ainakin omalla kohdalla. Eikä saa koskaan ikinä milloinkaan etsiä kirppikseltä mitään tiettyä. Tässä viimeisimmät leffa-aiheiset löydökset

Tää kirppikseltä! Harvoin löydän kirjoja omaan makuuni ja muutenkin lukeminen jäänyt yllättävän vähälle tänä kesänä (koska netflix), mutta pitäähän tuo nyt lukaista

 

 

Muutama, joita kaivannut kokoelmaan. Amelien toki on nähnyt sen sata kertaa jo aiemminkin, mutta Englantilaisen potilaan kohdalla pääsen sivistämään itseäni ensimmäistä kertaa

Kouvolan Anttilan viimeisistä myynneistä ei tarttunut leffoja mukaan (alennetut oli kaikki kuraa ja kaikissa hyvissä edelleen normaalihinta). Tarttui kuitenkin tälläinen peli, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla. Saa nähdä pärjääkö tuossa siltikään, jos sattuu ihan "väärät" kysymykset

Snowpiercer

Ohjaaja: Bong Joon-ho
Käsikirjoitus: Bong Joon-ho & Kelly Masterson, perustuu kirjaan Le Transperceneige
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Chris Evans, Jamie Bell, John Hurt, Tilda Swinton, Octavia Spencer, Ed Harris, Song Kang-Ho, Go Ah-sung, Luke Pasqualino & Alison Pill
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 16

Vuonna 2014 ihmiskunta keksi keinon pysäyttää ilmaston lämpenemisen, mutta seuraukset olivat paljon odotettua vakavammat ja seurasi uusi jääkausi. Kaikki elämä tuhoutui maapallolla lukuunottamatta sitä murto-osaa, joka selvisi Snowpiercer nimiseen junaan. Juna kulkee kaarrellen maapalloa koskaan pysähtymättä ja yhteen kierrokseen kaikkine mutkineen kuluu aina vuosi. Vuonna 2031 junan viimeisissä vaunuissa elävä pohjasakka alkaa saada tarpeekseen etummaisten vaunujen ylimistön pompottelusta ja aseilla osoittelusta. Viimeisten vaunujen asukkaat eivät ole koskaan päässeet näkemään, mitä muissa vaunuissa on, lukuunottamatta muutamia lapsia, joita tietyin väliajoin noudetaan tuntemattomaan tarkoitukseen, heidän koskaan takaisin palaamatta. Surkeisiin oloihin turhautuneena ja tietämättömyyden ahdistamana viimeisten vaunujen sorretut päättävät nousta yhdessä kapinaan ja edetä junassa eteenpäin yksi vaunu kerrallaan. 

Snowpierceristä en ollut katsonut edes traileria, mutta perusidean tiesin luetun arvostelun pohjalta ja sen sekä näyttelijävalintojen perusteella tiesin, että tämä pitää nähdä. Trailerin näkemättä jääminen oli oikeastaan hyvä, koska minulla ei ollut siten yhtään mitään aavistustakaan, mitä tuleman pitää ja millaisia yllätyksiä muista vaunuista löytyy. Suosittelen siis, että ei ongi elokuvasta liikaa tietoa etukäteen, sillä nimenomaan monet seuraavissa vaunuissa vaanivat yllätykset ovat tämän elokuvan parhainta antia. 

Elokuva paljastaa vaunujen sisällön lisäksi paljon muitakin asioita, kuten ihmiskunnan synkästä menneisyydestä junan alkutaipaleelta. Vaikka moneen kertaan pakka laitetaan uusiksi, suurimmat paukut on säästetty ensimmäisenä puksuttavaan vaunuun, jossa viimein selviää kaikki. Erittäin virkistävää katsojan kannalta olla sopivan epätietoinen käytännössä jatkuvasti ja tulla aina yllätetyksi, varsinkin kun elokuva tekee sen välillä hyvinkin kylmänrauhallisella tyylillä. Moraaliseikat nostavat myös päätään asioiden edetessä ja jollain tasolla kokonaiskuvan valjetessa pystyy jopa ymmärtämään kaikkia junan asukkeja toimissaan, oli missä vaunussa tahansa.

Kapteeni Amerikkana tunnettu Chris Evans on osuva likaan tuhrittuna Curtis Everettinä, josta ei kuitenkaan ole veistelty liian karikatyyristä ylihyvää sankaria, vaan hänelläkin on omat painolastinsa. Viimeksi valkokankaalla Only Lovers Left Alive elokuvassa yhdessä nähty John Hurt ja Tilda Swinton ovat molemmat kovia tekijöitä. Molemmista on maskeerattu myös kovin erinäköiset hahmot aiempiin verrattuna, eritoten Tilda Swintonista. Muutoin sivuosissa vipeltäjät ovat kauttaaltaan uskottavia hahmojensa housuissa, eikä kukaan iske millään tapaa häritsevästi silmille. Octavia Spencer on mukava nähdä jälleen valkokankaalla, itse muistan hänet viimeksi Piiat elokuvasta. Samoten hyvin pikaisesti vilahtava Alison Pill on itselleni aiemmin tuttu Scott Pilgrim vs. maailma elokuvasta, mutta on vielä tuoreempana muistissa Pillars of the Earth minisarjasta, jota seuraan juuri tällä hetkellä.

Snowpiercer on tämän hetken teatterivalikoimasta kyllä yksi parhaimpia Tähtiin kirjoitetun virheen ja Näin koulutat lohikäärmeesi ohella. Erittäin mielenkiintoinen tapaus, jota suosittelen varsinkin synkkien dystopia leffojen ystäville.

Suosittelen trailerin katsomisen sijaan suoraan elokuvan katsomista!

American Horror Story

Sain katsottua loppuun Netflixin tarjonnan loistavasta sarjasta American Horror Story, joka nimensä mukaan on erittäin kauhupainotteinen tv-sarja. Harmillista kyllä jenkkien sekä brittienkin puolella sarjasta on vain kaksi ensimmäistä kautta, eikä Suomi-puolella ole ensimmäistäkään. 3. Kausi on jo esitetty jenkkilässä alkuvuodesta ja kahmi kiitettävästi Emmy-ehdokkuuksiakin, joten kova hinku olisi nähdä sekin. Ensimmäisen kauden katsoin tosiaan ihan kesäloman alussa ennätysajassa eli kahdessa päivässä (en ole koskaan katsonut mitään kautta mistään niin nopealla tahdilla). Toinen kausi on ehkä jopa parempi kuin ensimmäinen, mutta osasin sen kohdalla syödä kakkua vain vähän kerrallaan ja nautiskellen. 


1. Kausi - Murder house (2011)

Jaksoja: 13
Jakson kesto: 39 - 52 min
Pääosissa: Connie Britton, Dylan McDermontt, Taissa Farmiga, Evan Peters, Jessica Lange, Denis O'Hare, Kate Mara, Zachary Quinto, Frances Conroy, Lily Rabe & Sarah Paulson

Ensimmäisellä kaudella en tosiaan tiennyt oikein mitä edes odottaa. Vaikka kyseessä onkin kauhusarja, ei American Horror Story muistuta selkeästi yhtään mitään kauhuleffaa (vrt. Walking Dead, joka on kuin tv-ruuduille siirretty astetta laadukkaampi zombie-elokuva). Ensimmäisellä kaudella kaiken kauhun ja kummitusten lisäksi käsitellään uskottomuutta, avioeroa, lapsen kuolemaa, mielisairauksia, entisaikojen tabuja, itsemurhaa... ja paljon muuta. Kulissina on viktoriaaninen talo tämän päivän Los Angelesissa, johon kolmihenkinen perhe muuttaa uuden alun toivossa. Talolla on paljon veristä historiaa takana, josta paljastuu yhä enemmän uhreja sarjan edetessä. Talo vetää puoleensa myös kaikenmaailman muukalaisia, naapureita ja perheen isän klinikan pääkoppapotilaita.

Ohessa ensimmäisen kauden traileri:





2. Kausi - Asylum (2012-2013)

Jaksoja: 13
Jakson kesto: 39 - 52min
Pääosissa: Jessica Lange, Sarah Paulson, James Cromwell, Evan Peters, Zachary Quinto, Joseph Fiennes, Lily Rabe, Lizzie Brochere, Chlöe Sevigny, Ian McShane, Frances Conroy & Naomi Grossman

Toinen kausi sijoittuu ajallisesti pääasiassa 60-luvulle, jossa seurataan Briarcliff nimisen rikollisille ja pöpipäille suunnatun mielisairaalan potilaita ja heidän hoitajiaan. Briarcliffin hallinto ja juuret ovat vahvasti katoliset, jonka tähden nunnat myös hoitavat potilaita. Lisäksi laitoksessa palvelee omia kokeitaan suorittava lääkäri/tiedemies sekä satunnaisesti vieraileva psykiatri. Monet potilaat ovat selvästi latvasta lahoja, mutta joukkoon mahtuu myös selväpäisiä tapauksia, jotka väittävät olevansa syyttömiä ja kahlittu Briarcliffiin vasten tahtoaan. Käsiteltäviä aiheita on jälleen enemmän kuin päällisin puolisin uskoisi: demonit, rasismi, alienit, manaus, natsismi, homous sairautena, psykoterapia.. puhumattakaan sen aikaisista hoitokeinoista. Toisella kaudella on paljon samoja näyttelijöitä kuin ensimmäiselläkin, mutta juju on siinä, että hahmot ja tarina ovat täysin erilaiset ja toisistaan erilliset.

Trailerin sijaan fanipohjainen video, jossa Asylumin synkkiin kuviin on sovitettu Lana Del Rayn Summertime Sadness:




Kolmannesta kaudesta tiedän sen verran, että siinä käsitellään Salemin noitia. Tuttujen näyttelijöiden lisäksi kaartiin liittyy "Precious" eli Gabourey Sidibe ja Kathy Bates! Näyttelijät, jotka ovat esiintyneet kaikilla American Horror Storyn kausilla ovat mainio Jessica Lange, Evan "Quicksilver" Peters, Sarah Paulson, Lily Rabe ja Frances Conroy.

Jopa itse sarjaa häiriintyneempi on sarjan tunnari. Ensimmäisellä kaudella vielä pystyi katsomaan alkukuvat joka kerta, mutta toisella kaudella myönnän skipanneeni ainakin kuvamateriaalin sen kohdalla, musiikin kestän vielä kuunnella. Kappale yhdistettynä noihin hämäriin kuviin on todella selkäpiitä karmivaa. Yritin selvittää jo toisen jakson jälkeen, mitä ihmettä laulussa sanotaan, mutta sen verran sain selville, että kyseessä olisi oikeasti vain joku hanasta tippuvan veden ääni, jota on sitten voimistettu. Mistään ei ainakaan irronnut tietoa, että siinä edes olisi mitään sanomaa, mutta jännä juttu on, että ihmiset kuulevat siinä silti eri asioita. Mitä sinä kuulet?




Itse kuulin aluksi vain "Are you scared" ja sen jälkeen "Great Skin"