Oscar-valvojaiset 2013

Hyvää huomenta maailma! Nyt on nukuttu täydet ”yöunet” joskin hieman eri aikaan kuin tavallisesti. Sain pidettyä urhoollisesti silmäni auki läpi koko Oscar-ruljanssin, eikä kahviakaan tarvinnut juoda, kuin yksi ainoa kupillinen. Jos nyt nukutuilla aivoilla saisi nyhdettyä jotain tekstin tapaista omista illan aikana rustatuista muistiinpanoista. 

Nälkään oli varauduttu

Ensin punaiselle matolle, joka oli alkuun hyvin puuduttavaa, koska ketään merkittävää ei ollut tietenkään vielä niin aikaisin saapunut paikalle. Ensimmäinen omiin silmiin osunut merkittävä henkilö matolla oli Benh Zeitlin, joka siis vastasi yhden tämän vuoden suosikkini eli Beats of the Southern Wildin ohjauksesta. Viimein A-listalaisten alkaessa lipua sisään pääsi ihastelemaan pukupuolta kunnolla. Hienoja asuja oli muun muassa Jessica Chastainilla, Amy Adamsilla ja Reese Witherspoonilla. Erityisen vau efektin saivat aikaan Amanda Seyfried, Jennifer Lawrence, Catherine Zeta-Jones ja Charlize Theron. Jälkimmäinen ei niinkään puvun tähden, vaan yleisen itsevarman olemuksen, lyhyiden hiusten ja kauniiden kasvojen tähden. Quvenzhane Wallis varasti tietysti shown mitä tulee ylisulouteen etenkin hänen söppänän koiralaukkunsa takia. Anne Hathawayn puvusta en ensi alkuun pitänyt, koska se muistutti niin paljon esiliinaa enkä oikeastaan pidä siitä vieläkään, mutta samalla tavalla kuin Theronin kohdalla, oma karisma tekee kokonaisuudesta hienomman. Selkeästi epäonnistuneita pukeutujia osaan nimetä ainakin kaksi. Renee Zellweger ei ollut oikein itsensä näköinen ja mekko kampauksineen oli kauhean pliisu. Toinen neito oli Kristen Stewart, jonka kolttu ei istunut miehustan kohdalta ollenkaan, mutta pahempaa oli neidin koko muu olemus: tukka sekaisin ja silmät näyttivät olevan pienessä pöllyssä. 

Suosikkipukuja! Jostain syystä kaikki valkoisia. Kuvassa: Charlize Theron, Jennifer Lawrence ja Amanda Seyfried

Sitten itse asiaan eli gaalaan, joka oli kokonaisuutena todella todella onnistunut ja jää varmasti minun mieleeni yhtenä parhaista. Kokonaisuus oli yhtenäinen jo pitkälti kantavan teeman eli musiikki elokuvissa tähden, jota tuotiin esille lukuisissa musiikkiesityksissä (Daniel Radcliffe & Joseph Gordon-Levitt, Catherine Zeta-Jones, Jennifer Hudson, Les Miserables, Goldfinger lauluesitys, Barbra Streisand jne.) ja soittamalla elokuvien klassikkotunnareita (Indiana Jones, Rocky, Kummisetä, Singing in the rain, Sound of music jne jne). Seth MacFarlane oli yllättävän hyvä juontaja, vaikka olin etukäteen jo varautunut inhoamaan häntä, koska esimerkiksi Family Guy ei tosiaan ole minun juttu. Seth koetteli vähän kepillä jäätä sopivissa määrin, aiheutti muutaman kohauksen, mutta jäi mieleen miellyttävänä kaverina.

Ensimmäinen pysti eli paras miessivuosa ei olisi voinut mennä oikeampaan osoitteeseen kuin Dr. Schultz:lle eli Christoph Waltz:lle elokuvasta Django (JES). Animaatio puolella lyhäri palkinnon sai täysin odotetusti Räyhä-Ralfin alussa nähtävä Paperman ja itse paras animaatio olikin Brave, joka oli aivan ihana tapaus kyllä. Kuvaus ja Erikoistehosteet olisin suonut jollekin muulle, sillä nyt ne rohmusi Piin elämä. Etenkin kuvaus olisi pitänyt mennä Anna Kareninalle (pöh pöh). No mutta onneksi Anna Kareninaa muistettiin puvustuksen palkinnolla täysin ansaitusti. Maskeerauksen puolestaan vei toinen suosikkini Les Miserables.

Les Miserables jatkoi voittoaan toisella pystillä äänityksestä. Äänieditointi pystin kohdalla kävi harvinaisempi tilanne, kun Zero Dark Thirty ja Skyfall saivat tasapelin! Hauskaahan oli tilanteessa vielä se, että kun Mark Walhberg ilmoitti tilanteen olevan tasapeli, luulivat kaikki (mukaan lukien minä) hänen heittäneen vitsin. Naissivuosan vei oikeutetusti ja odotetusti Anne Hathaway Les Miserablesista ja hänen puheensa oli aivan ihanan tunnerikas. Leikkauksen vei välistä Argo, Lavastuksen Lincoln, Musiikin Piin elämä… pyhpah. Seuraavan palkinnon kohdalla pääsi taas tuulettamaan, kun Adele kahmaisin parhaan biisin Skyfall:sta!

Sitten siirryttiin isoihin pysteihin ja itseäni niin riipaisi tässä kohtaa kun Beats of the southern wild ei saanut Sovitetun käsiksen pystiä, vaan sen vei Argo. Suru kuitenkin unohtui nopeasti, kun seuraavan Alkuperäisen käsiksen vei oma suosikki Django ja Tarantino piti aivan mahtavan puheen. Ohjauksen kohdalla olin taas sormet ja varpaat ristissä Beasts:n kohdalla, mutta ei niin ei, se oli taas se Piin elämä ja Ang Lee. Vuoristorata linja jatkui, kun taas sai riemuita Naispääosan mennessä Jennifer Lawrencelle, jolloin Unelmien pelikirja sai ensimmäisen ja ainoan palkintonsa. Miespääosa suuntasi Abraham Lincolnille eli Daniel Day-Lewisille, jonka roolisuoritus oli kyllä sen arvoinen, pakko myöntää. Itse parhaan elokuvan kohdalla olin sitten taas ne sormet ja varpaat ristittynä, että sen veisi joko Beasts of the Southern Wild TAI Django TAI Les Miserables tai edes Unelmien pelikirja. Palkinnon vei sitten veikkaustilastojen kärkinimi Argo….. 

Vaikka ei mennyt kaikki niin kuin omassa käsikirjoituksessani, täytyy sanoa että oli niin hieno gaala. Ei ollut selkeää palkintorohmua ja ehdolla oli niin hyviä kuvia että! Ja suosikkini saivat onneksi muutamiakin palkintoja ja pääsi oikeasti tuulettamaan kisakatsomossa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan kokea yhtä hieno gaala!

Piin elämä: 4 (Kuvaus, Erikoistehosteet, Musiikki, Ohjaus)

Argo: 3 (Paras elokuva, Leikkaus, Sovitettu käsikirjoitus)

Les Miserables: 3 (Maskeeraus, Äänitys, Naissivuosa)

Django 2 (Alkuperäinen käsikirjoitus, Miesivuosa)

Skyfall 2 (Paras kappale, Äänileikkaus)

Lincoln 2 (Miespääosa, Lavastus)

Anna Karenina 1 (Puvustus)

Unelmien pelikirja 1 (Naispääosa)

Les Misérables

Kuva täältä

Ohjaaja: Tom Hooper
Pääosissa: Hugh Jackman, Anne Hathaway, Russell Crowe, Amanda Seyfried, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter & Eddie Redmayne
Kesto: 2h 37min
Ikäraja: 12

Les Miserables on tunnettu musikaali tuotuna valkokankaalle. Pääosassa on Jean Valjean (Hugh Jackman), joka on suorittanut rikostaan varkaudesta jo 20 vuotta, kunnes karkaa ehdonalaisessa ollessaan. Hän tekee käänteen elämässään ja elää valenimen suojassa pormestariksi asti. Valjean kohtaa toisen ihmissielun, tehdastyöläisen Fantinen (Anne Hathaway), jota kohtalo ohjaa päinvastaiseen suuntaan, mutta Valjean ei aluksi noteeraa naisen ahdinkoa. Jälkeenpäin Valjean kokee tunnontuskia niin Fantinesta, kuin myös viattomasta miehestä, joka aiotaan tuomita hänen sijaansa. Valjean tunnustaa olevansa vanki numero 24601, jota poliisitarkastaja Javert (Russel Crowe) on jahdannut aina tämän paosta saakka, mutta häntä ei juuri sinä hetkenä oteta tosissaan. Tunnustuksen jälkeen Valjean saa tilaisuuden auttaa Fantinea, jolle hän lupaa tämän kuolinvuoteella pitävänsä huolen Fantinen pienestä tyttärestä Cosettesta. Nyt hän joutuu kuitenkin pakenemaan Cosetten tähden. 9 vuotta he piileskelevät lain kouraa ja tänä aikana on kansassa alkanut kyteä eriarvoisuuden aiheuttama kapinahenki. Erään rikkaan suvun vesa (Eddie Redmayne) ei anna oman asemansa estää häntä liittymästä vallankumouksen joukkoihin. Samainen nuorukainen näkee Cosetten huoltajansa kanssa kaupungilla ja ihastuu tyttöön päätä pahkaa. Kurjuuden kärjistyessä kapinaksi nousee kansa barrikadeille parempaa huomista varten. Ketkä selviävät verilöylystä? Saavatko rakastavaiset toisensa? Pääseekö Valjean irti häntä jahtaavasta Javertista ja löytää rauhan? 

Kuva täältä

 Kahdeksan ehdokkuutta napannut Les Miserables ei todellakaan pettänyt odotuksia. Jo elokuvan alkuminuutit rumpujen pauhatessa ja vankien laulaessa sykähdyttää niin, että sisuksissa tunnahtaa. Tarinan ollessa itselleen tuttu ja varauduttua pitkään kestoon, soljui elokuva eteenpäin kauniisti pituudestaan huolimatta. Vaikka kyseessä onkin musikaali, yllätyin hieman, että elokuvassa lauletaan oikeastaan joka repliikki. Tähänkin meni ihan pieni hetki tottua. Eniten sen takia, että tutut naamat on tottunut näkemään puhumassa puhuen, ei laulaen. Sitten kun laulamiseen sopeutuu, siitä vain nauttii täysin siemauksin. Sanat kumpuavat syvemmältä laulettaessa, joten tunnetta sanojen takana tuntuu olevan vielä enemmän.

Kuva täältä

Näyttelijätyö on häikäsevää kaikkien kohdalla jo senkin seikan tähden, että lauluja ei oltu nauhoitettu tavalliseen tapaan etukäteen ja huulisynkattu kuvauksissa, vaan ihan oikeasti laulettu menemään kameran pyöriessä. Vaikka taustamusiikit onkin lisätty myöhemmin, voi vain kuvitella millainen tunnelma kuvauksissa on ollut. Erityisen suuren vaikutuksen itseeni teki Anne Hathawayn häkellyttävä roolisuoritus Fantinena. Kohtaus, jossa Hathaway laulaa kappaleen I Dreamed a Dream lunastaa odotukset ja enemmänkin. Läheltä kuvatut kasvot heijastavat niin suurta surua, että katsojaankin sattuu. Episodin juttu elokuvasta kertoo kuinka Hathaway todella halusi roolin ja erityisesti siitä syystä, että hänen äitinsä on esittänyt kyseisen roolin musikaaliversiossa. Tämän kun tiesin jo etukäteen leffaan mennessä, toi se kohtaukseen lisää tunnetta ja taianomaisuutta.

Les Miserables sitoo elokuvan ja musikaalin laulun kantavalla voimalla ja elokuvan taikuudella yhdeksi ainutkertaiseksi ja todella upeaksi taide-elämykseksi.

Oscar-gaala vaanii jo nurkan takana

Tässä alkaa olla jo valmiiksi täpinöissän, kun elokuvafriikkien vuoden kohokohta eli Oscar-gaala lähestyy pikavauhtia. Eilen kävin korkkaamassa viimeisen must see-leffan listaltani eli upean Les Miserablesin. Nyt on allekirjoittanut nähnyt yhteensä 16 ehdokaselokuvaa!

Itse gaala esitetään 24.- 25. helmikuuta välisenä yönä. Ennen valvojaisia neloselta tulee klo 23.33 Näin tehtiin Hobitti-Odottamaton matka-dokkari, jonka aion aineskin katsoa. Valvojaiset mattoineen, hölinöineen kaikkineen alkaa sitten klo 23.55 ja jatkuu piiiitkään, kunnes itse gaalaan päästään vasta klo 3.30. Kuinkas moni on valvomassa kans? Täällä ainakin laitetaan jälleen kisastudio pystyyn.

Aikaisemmin postasinkin jo kategoriat ehdokkaineen ja jotain osviittaa sen hetkisistä suosikeista. Nyt nähtyäni runsain mitoin gaalakuvia, voin vielä tarkemmin perehtyä siihen, keiden toivon pokaavan pystin ja keiden veikkaan vievän voiton. Omia veikkauksia voi myös verrata näihin Casino Toplists-sivuston veikkauksiin sekä suosikkeihin, joissa muun muassa Argon povataan vievän parhaan kuvan palkinnon. Kyseinen kuva meni itseltäni jotenkin ohi suhahtaen, joten siksi kannatan enemmän muita itselleni tutumpia tapauksia.

Nyt kuitenkin omiin suosikkeihin ja veikkauksiin! (Jätin joitain kategorioita pois, joilla ei ole niin suuri merkitys omalla kohdalla)


Ohjaus

Ehdokkaat: Amour (Rakkaus) - Michael Haneke, Beasts of the Southern Wild - Benh Zeitlin
Life of Pi (Piin elämä) - Ang Lee, Lincoln - Steven Spielberg, Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja) - David O. Russell

- Voiton toivon menevän Beasts of the Sourhern Wildin ohjaajalle Benh Zeitlin:lle ja veikkaus myös osuu samaan osoitteeseen

Naispääosa

Ehdokkaat: Jessica Chastain - Zero Dark Thirty, Jennifer Lawrence - Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja), Emmanuelle Riva - Amour (Rakkaus), Quvenzhané Wallis - Beasts of the Southern Wild, Naomi Watts - The Impossible (Selviytyminen)

- Tässä kannatan Quvenzhané Wallis:ia (Beasts of the Southern Wild) tai Jennifer Lawrencea (Unelmien pelikirja), mutta veikkaan pystin menevän kuitenkin Emmanuelle Rivalle

Listasta puuttuu Avengers!

Miespääosa

Ehdokkaat: Bradley Cooper - Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja), Daniel Day-Lewis - Lincoln, Hugh Jackman - Les Misérables, Joaquin Phoenix - The Master (Mestari), Denzel Washington - Flight (Lento)

- Kyllä se on Hugh Jackman kenen soisin voittaa, mutta joku voima sanoo Daniel Day-Lewisin vievän sen


Naissivuosa

Ehdokkaat: Amy Adams - The Master (Mestari), Sally Field - Lincoln, Anne Hathaway - Les Misérables, Helen Hunt - The Sessions, Jacki Weaver - Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja)

- Tässä ihan selkeä suosikkini on Anne Hathaway ja uskallan myös veikata hänen pystin saavan


Miessivuosa

Ehdokkaat: Alan Arkin - Argo, Robert De Niro - Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja), Philip Seymour Hoffman - The Master (Mestari), Tommy Lee Jones - Lincoln,
Christoph Waltz - Django Unchained

- Christoph Waltz! Ei epäilystäkään. Veikkaan kuitenkin, että pystin nyysii Alan Arkin Argosta


Alkuperäiskäsikirjoitus

Ehdokkaat: Amour (Rakkaus), Django Unchained, Flight (Lento), Moonrise Kingdom,
Zero Dark Thirty

- Kannatan eniten Djangoa ja Moonrise Kingdomia, mutta veikkaan Djangon korjaavan potin


Sovitettu käsikirjoitus

Ehdokkaat: Argo, Beasts of the Southern Wild, Life of Pi (Piin elämä), Lincoln,
Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja)

- Toivon Beasts of the Southern Wild voittoa ja veikkaan myös sitä 

Kuvaus 

Ehdokkaat: Anna Karenina, Django Unchained, Life of Pi (Piin elämä), Lincoln, 007 Skyfall

- Tämä voisi mennä Anna Kareninalle, koska se oli jotain erilaista ja hienoa. Uskaltaudun myös veikkaamaan samaa osoitetta

Lavastus

Ehdokkaat: Anna Karenina, The Hobbit: An Unexpected Journey (Hobitti - Odottamaton matka), Les Misérables, Life of Pi (Piin elämä), Lincoln

- Nyt olen kolmen elokuvan välillä ja olen iloinen meni se sitten Hobitille, Anna K:lle tai Kurjille. Veikkaan kuitenkin Piin elämää

Puvustus

Ehdokkaat: Anna Karenina, Les Misérables, Lincoln, Mirror Mirror (Kerro kerro kuvastin),
Snow White and the Huntsman (Lumikki ja metsästäjä)

- Lumikkeja en muistaisi sentään Oscarilla, joten oma suosikki on kyllä Anna K tai Kurjat. Veikkaan menevän Anna Kareninalle


Maskeeraus

Ehdokkaat: Hitchcock, The Hobbit: An Unexpected Journey (Hobitti - Odottamaton matka),
Les Misérables

- Näistä voitto saa mennä kyllä melkein kelle vain kolmesta, mutta ehkä eniten palkitsisin Hobitin. Veikkaan Les Miserablesin puolesta

Erikoistehosteet

Ehdokkaat: The Hobbit: An Unexpected Journey (Hobitti - Odottamaton matka), Life of Pi (Piin elämä), Marvel's The Avengers, Prometheus, Snow White and the Huntsman (Lumikki ja metsästäjä)

 - Tässä voisi Prometheus voittaa vaihteeksi ja koska sillä ei muitakaan ehdokkuuksia ole. Veikkaan Hobitin voittoa (mikä ei olisi harmi sekään)

Alkuperäismusiikki 

Ehdokkaat: Anna Karenina, Argo, Life of Pi (Piin elämä), Lincoln, 007-Skyfall

 - Skyfall, koska Thomas Newman. Jos ei se niin Anna Karenina. En uskalla veikata tässä mitään



Paras animaatio

Ehdokkaat: Brave (Urhea) - Mark Andrews ja Brenda Chapman, Frankenweenie - Tim Burton, ParaNorman - Sam Fell and Chris Butler, The Pirates! Band of Misfits - Peter Lord,
Wreck-It Ralph (Räyhä-Ralf) - Rich Moore


- Tässä on vaikea valita Räyhä-Ralfin ja Urhean väliltä suosikkiaan. Veikkaan kumminkin Ralfia

Paras elokuva

Ehdokkaat: Amour (Rakkaus), Argo, Beasts of the Southern Wild, Django Unchained, Les Misérables, Life of Pi (Piin elämä), Lincoln, Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja),
Zero Dark Thirty

- Vaikein valita, mutta jos yksi pitäisi valita niin Django. Voittajaksi veikkaan kuitenkin Les Miserablesia


Omat Oscar-suosikkini ovat selkeästi Django, Anna Karenina, Les Miserables, Moonrise Kingdom, Beasts of the southern wild jaetulla ekalla sijalla. Toisena tulee heti Hobitti ja Unelmien pelikirja. Liikaa hyviä elokuvia, sekoaa pää!

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Ohjaaja: Tommy Wirkola
Pääosissa: Jeremy Renner, Gemma Arterton, Pihla Viitala, Famke Janssen, Peter Stormare & Thomas Mann
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: 16

Hannu ja Kerttu kertoo sen, mitä tapahtui tunnetun sadun tapahtumien jälkeen ja laajentaa alkuperäistä tarinaa. Kahdesta lapsesta on varttunut vuosien mittaan aikuisia ja täysiverisiä noidanmetsästäjiä, joiden maine on jo kirinyt kauas. Sisarukset luulevat ottaneensa vastaan tavallisen keikan eräässä kylässä, josta on useita lapsia kadonnut. Pian kuitenkin taustalta löytyy laajempi tapaus ja suurempi uhka, kuin mihin he olivat varautuneet. Lisäksi Hannun ja Kertun menneisyydestä ja eritoten vanhemmista saadaan selville aivan uusia näkökulmia.

Hannu ja Kerttu on erinomaisen viihdyttävää toiminnantäytteistä 3D-actionia. Etukäteen en uskonut kyseessä olevan kovin kummoinen pätkä edes aivot narikkaan ja viihdevaihde päälle - tapaukseksi. Viihdyin kuitenkin paljon odotettua enemmän kuin esimerkiksi verrattaessa vaikka menneisiin yliluonnollisia elementtejä sisältäviin mättöihin kuten Abraham Lincoln vampire hunteriin tai Priestiin, niin kyllä tämä oli paljon toimivampi tapaus. Lisäksi pitkästä aikaa 3D-ominaisuuden olemassaolon huomasi.

Näyttelijäpuolestakaan ei ole valittamisen sanaa, erityisesti Kerttu oli tämän mieleen, vaikka selkeästi Hannusta koitettiin nostaa loppuun tarinan sankaria (huoh). Famke Janssen taasen osaa olla tarvittaessa niljakas pahis tai viaton madame, joten noitanakin hän on aivan omilla kotikonnuillaan ja vetää homman hyvin. Suomalaisvahvistus Pihla Viitala sai ruutuaikaa odotettua enemmän ja osasi kätkeä suomiaksenttinsa puheestaan.

Tunnettujen lasten satujen uudelleenlämmitys on selkeästi muodissa. Lumikkia tuli viime vuonna kaksin kappalein, joista kumpikaan ei ollut suoranaisesti lasten kuva. Punahilkkaa näimme taas sitä edeltävänä vuonna pääroolissa Amanda Seyfried. Itse Hannua ja Kerttuakin on teatterijulkaisun ohella tullut samana vuonna peräti kolme muutakin aiheesta tehtyä elokuvaa: Hansel & Gretel: Warriors of Witchcraft, Hansel & Gretel ja Hansel & Gretel Get Baked. Valkokankaalle tulevien kuvien joukossa on myös Jaakko ja pavunvarsi isommille päivitettynä versiona Jack the Giant Slayer, jonka pääosassa on on Nicholas Hoult. Television puolelta voi bongata sarjat Olipa kerran sekä Grimm. Mielenkiintoinen ilmiö, enkä ihmettele yhtään sen vetovoimaisuutta, koska itse kuulun myös kastiin, joka innostuu aina bongattuaan jotain sinänsä jo itselleen tuttua ja satumaista. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka kauan tämä ilmiö jatkuu ja onko ilmiö vampyyrit nyt sitten pidemmän aikaa vaihtopenkillä.

Hannu ja Kerttu sopii mainiosti aivot narikkaan vaihteeseen, toiminnan, satujen ja verimätön ystäville.

Movie Monday # 80 - Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

En olekaan aikoihin tehnyt näitä haasteita, kun ei ole tuntunut olevan itseäni tarpeeksi kiehtovia aiheita, mutta tämä kirjoihinliittyvä haaste sopii kuin nakutettu, koska en ole lukemistoani blogissani esitellyt ollenkaan.

” Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?”

Kirjoja luen harvemmin kuin katson elokuvia, koska elokuvat vievät aikaa kirjoilta (ja ovat enemmän ”mun juttu”). Kuitenkin minulla on aina joku kirja menossa, jota luen sitten iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai joskus otan töihinkin mukaan. Jos on oikein mielenkiintoinen tapaus, tulee luettua jatkuvalla syötöllä. Keskimäärin luen about 10-12 kirjaa vuodessa ja näistä ylivoimaisesti suurin osa liittyy elokuviin. Yleensä se käy juurikin niin päin, että olen nähnyt elokuvan ja sitten haluan lukea kirjankin aiheesta. Poikkeuksia on Potterit, Sormusten herra, Hobitti ja Ruohometsän kansa ainakin näin äkkiseltään, jotka olen lukenut ennen elokuvien näkemistä. Suurimmaksi osaksi pidän sekä elokuvasta, että kirjasta yhtälailla. Sormusten herrojen kohdalla saatan jopa pitää elokuvista ihan millin enemmän kuin kirjasta (mutta rakastan siis suuresti kirjaakin, älkää ymmärtäkö väärin!), kun taas Pottereiden kohdalla myönnän kirjojen olevan vielä parempia kuin elokuvat, vaikka nautinkin suuresti myös elokuvaversioista. 

Nostetaanpa esiin muutamia tapauksia, joissa elokuva on saanut minut lukemaan kirjan:

Nälkäpeli – Suzanne Collins

Kaveri luki kyseisen kirjan ennen elokuvaa ja ei ollut niin tyytyväinen elokuvaan, kuin mitä kirjaan. Itselläni kävi juuri toisinpäin eli elokuva ensin ja kirja sen jälkeen, jolloin pidin molemmista. Kirja tietysti havainnollistaa enemmän, mitä Katniss:n pään sisällä liikkuu. Tosin Vihan liekit sain joululahjaksi, joten sen olen lukaissut nyt ennen tulevaa jatko-osaa. Suosittelen lukemaan kyllä kirjatkin, vaikka en ole itse sitä viimeistä vielä lukenutkaan, ovat todella helppolukuisia ja lyhyitä, mutta ehdottoman mukaansatempaavia.

Uhrilampaat & Punainen lohikäärme – Thomas Harris

Kaikki kolme elokuvaa nähtynä jo vuosia ennen näiden kirjojen lukemista. Lukemaan päädyinkin, kun sain lainattua nämä kaksi käsiini. Molemmat tuli luettua nopealla aikavälillä, koska teksti oli helppoa ja kirjat aika lyhyitä. Jälleen oli kuin olisi saanut lisää tavaraa elokuvaan, lisää yksityiskohtia, laajempaa kokonaisuutta.

Linnunradankäsikirja liftareille/ Linnunrata – Douglas Adams

Elokuva oli mainio, mutta jessus kirja oli vielä huisimpi! Ihmettelin kyllä lukemisen jälkeen, miten hyvin tuollainen kaikkea pursuileva sanoilla leikittelevä teos onkin saatu noin hyvin elokuvaksi ja saatu siihen samaa henkeä kuin kirjassa. Linnunradan käsikirja liftareille on siis vasta ensimmäinen tarina koko Linnunrata opuksessa ja suosittelen ehdottomasti kahlaamaan koko höskän läpi.

Piiat, The Help – Kathryn Stockett

Tämän lukemisen kohdalla kävi oikeastaan läpi uudestaan elokuvan, joka menee hyvin kirjaa noudattaen. Tietysti tarina saa lisäsisältöä jälleen, mutta esimerkiksi elokuva helpotti hahmojen kuvittelua mielessä, kun ei tarvinnut vaivata omaa päätään kasvojen muodostukseen, vaan pystyi suoraan ottamaan näyttelijöiden pärstät käyttöön asuineen kaikkineen. Näiden kohdalla pidin molemmista aivan tasan yhtä paljon.

Minun Afrikkani, Eurooppalaisena Afrikassa – Blixen

SPOILERI VAROITUS SPOILERI VAROITUS SPOILERI VAROITUS

Minun Afrikkani on ihana elokuva etenkin sen rakkaustarinan tähden ja kun kuulin sen pohjaavan tuohon kirjaan, niin olihan minun luettava se. Kirja olikin sitten aika pettymys, koska odotin koko ajan suurta romanssia, jota ei koskaan tullut ??!!! Olisin varmasti pitänyt kirjasta enemmän, jos olisin etukäteen tämän tiennyt ja osannut suhtautua sen pelkästään arkiseen Afrikan elon tapahtumia kuvailevaan tyyliin, jossa sinänsä ei tapahtunut ihmeellisiä.

Aiheeseen vielä liittyen kannattaa lukea Miran kirjoitus elokuva versus kirja asettelusta, koska hänen mielipiteensä on pitkälti sama omani kanssa ja itseänikin aina alkaa ottamaan pattiin kun ollaan niin ylikriittisiä kirjoihin pohjaavien elokuvien kanssa. Antakaa niille mahdollisuus! Kirja ei suutu, jos antaudut elokuvalle.

P.S. Vielä kirjoihin liittyen, tällä hetkellä lukemistossa on Game of Thrones sarjan neljäs opus eli George R. R. Martinin A Feast  for Crows ja jo ekaa kirjaa myöten on tää nyt vienyt mennessään. TV-sarja on jo niin loistava, mutta voi luoja nää kirjat on vielä parempia! Tosin 3.kirja jätti aika pahat arvet (lukeneet tietää mistä puhun!), niin ei tiedä voiko tuossa enää luottaa mihinkään! mutta ei vaan voi lopettaa lukemista.

Hyvää ystävänpäivää jälleen!

On taas se aika vuodesta kun kaverin, rakkaan tai muun murusen kanssa kannattaa lähteä elokuviin! Kotoisa Studio123 toistaa edellisien vuosien mallin mukaan tarjouksen kaksi yhden hinnalla elokuviin ja nuorempi sisko Kino123 ottaa tästä myös mallia. Nyt ei voi vedota kalliisiin hintoihin, ellet ole menossa uuden Die Hardin ennakkoon, joka on ainoa täydellä hinnalla varustettu tapaus. Ohessa vilkaisu vielä illan ohjelmistoon:

STUDIO123

17.00 Vuonna 85
17.15 21 tapaa pilata avioliitto
17.30 Rölli ja kultainen avain
19.00 Mestari
19.30 Hannu ja Kerttu: noitajahti

Plus! 19.30 A Good Day to Die Hard  ennakkonäytös!

KINO123

14.45 Ella ja kaverit
15.30 Vuonna 85
16.00 Rölli ja kultainen avain
16.30 Metsän tarina
17.30 Vuonna 85
17.45 21 tapaa pilata avioliitto
18.15 Hannu ja Kerttu: noitajahti
19.30 Django Unchained
20.00 Lento

Plus! 19.45 A Good Day to Die Hard ennakkonäytös!

Kotimainen kuva on ollut selkeästi vetovoimaisin ja tästä esimerkkinä Vuonna 85, Metsän tarina, Rölli ja kultainen avain, Ella ja kaverit ja vasta viime viikonloppuna ensi-iltansa saanut 21 tapaa pilata avioliitto. Jos kuitenkin kotimainen ei kolahda, rohkenen ehdottomasti suositella Djangoa (verimättö varoituksella) sekä loistavaa viihdepläjäystä eli Hannua ja Kerttua noitajahdissa.

Silver Linings Playbook - Unelmien Pelikirja

kuva täältä

Ohjaaja: David O. Russell
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Jacki Weaver, Chris Tucker, Anupam Kher, Julia Stiles, John Ortiz & Brea Bee
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 12

Silver Linings Playbook tai suomalaisittain Unelmien pelikirja (aka The Hangover Games), kertoo Pat Solitanosta (Bradley Cooper), joka pääsee juuri pois mielisairaalasta pakkohoidosta. Pat:llä oli vielä aikaisemmin elämässään kaikki muumit laaksossa, rakastava vaimo ja hieno asunto. Tämä kuitenkin muuttui patin yllätettyään rakastava vaimo toisen mihen kanssa, jolloin Pat:llä sitten naksahti niinkin pahasti, että hänellä on edelleen lähestymiskielto ex-vaimoon Nikkiin. Nyt kuitenkin Pat:llä on uusi positiivinen elämänasenne ja vanhemmat valvomassa, joskin aina ei ole selvää kuka on se pöpein perheessä. Pat aikoo saada vielä vaimonsa takaisin elämäänsä ja tätä saavuttaessaan hänen elämäänsä saapuu uusi tuttavuus Tiffany (Jennifer Lawrence), jolla puolestaan on yhtä terve pääkoppa, kuollut aviomies ja mielenkiintoinen tanssijuttu.

Kuva täältä

Silver Linings Playbook on ehdolla peräti kahdeksaan Oscariin, joten tämä jo väkisinkin herätteli odotuksia elokuvan suhteen. Olihan elokuva ehdottomasti sieltä katsottavimpien päästä, mutta ei peittoa omaa suosikkikolmikkoani gaalakuvista (=Django, Beats of the Southern Wild ja Anna Karenina), mutta ei ole kovin kaukana kärjestäkään.

Erikoista elokuvassa on se seikka, että kumpikaan pääparivaljakosta, ei ole pääkopastaan täysin kunnossa, vaikka tämä esitetäänkin aavistuksen korostetusti. Kaksikon kemia on kerrassaan toimivaa, sanailut nokkelia ja kerrassaan virkistävän erilaista. Jennifer Lawrence on allekirjoittaneen suosikkeja ollut jo vähemmällä vaivalla, mutta tämä saa tykkäämään hänestä vain lisää. Suurempi yllätys oli Bradley Cooper, jota en ole Kaameiden kankkusten tähden osannut ottaa vakavasti tai kuvitella muunlaisissa rooleissa. Sivuosissa Robert De Niro erottuu edukseen roolistaan Pat:n pakko-oireisia piirteitä osoittavana loppupeleissä kuitenkin sympaattisena isäukkona. 

Silver Linings Playbook on taas näitä virkistäviä, erilaisia romanttisia komedioita, vailla hömpän häivää. Kannattaa katsoa!

Hitchcock

Ohjaaja: Sacha Gervasi
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Anthony Hopkins, Helen Mirren, Scarlett Johansson, Danny Huston, Tomi Collette, Michael Stuhlbarg, Michael Wincott, Jessica Biel,
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 7

Hitchcock ei suinkaan ole elämänkertaelokuva legendaarisesta elokuvaohjaajasta, vaan pelkästään osittain tositapahtumiin nojaava elokuva, joka pyörii Psykon tekemisen ympärillä. Jo alkuaan kiistellyn kirjan muuntaminen valkokankaalle takkuaa tuotantoyhtiöiden kieltäytyessä rahoittamasta moista roskaa. Rahoitus saadaan kuitenkin kokoon omasta takaa panttaamalla herra ohjaajan ja hänen vaimonsa kotitalo. Kuvausten alettua ongelmia tulee saada kuva sensuurin kynsien läpi. Vaikka Hitchcock on vaimon sanojen mukaan onnensa kukkuloilla kuvatessaan, velloo ohjaajan pään sisällä yksityiselämän ongelmat kuin myös elokuvan floppaamisen pelko.

Hitchcockin elämän nainen ja tärkein tukivoima, Alma Reville, nostetaan merkittävään rooliin niin elokuvan synnyssä (jossa hän oikeastikin oli osallisena), mutta myös moraalin rajoilla häälyvän suhteensa takia toiseen mieheen. Jälkimmäistä hyödynnetään korostamaan sitä seikkaa, että elokuvan tekemisestä ei olisi loppupeleissä tullut mitään ilman Almaa. Hitchin epäillessä Almaa pettämisestä ja työskentelystä jonkun muun kanssa, hänestä tulee esiin hylätty yksinäinen pikkupoika, joka on hukassa oman elokuvansa kanssa. Alma puolestaan haluaa edes kerrankin olla arvostettu omana itsenään eikä vain seisoa miehensä takana. Hitchin ja Alman keskinäinen suhde onkin elokuvan hienointa antia, vaikka sen todellisuuspohja ei olisikaan paikkansa pitävä. 

Psykon kuvauksen Hitchcock:ssa toimivat usein taustakankaana itse elokuvan muille tapahtumille, mutta on niitä jo silti itsessään mielenkiintoista seurata. Ja vaikka tämä ei tosiaan pohjaa täysin todellisuuteen, veikkaan että seuraavan kerran kun itse Psykon laittaa soittimeen pyörimään, tulee joitain kohtia katsottua aavituksen uusin silmin. 

Hitchcock oli viihdyttävä tapaus, jota ei ole liialla pituudella pilattu ja joka jaksoi etenkin loppua kohden pitää mukanaan. Melkein antaisin kaikki Lincolnin ehdokkuudet tälle, joka ne paljon paremmin ansaitsee.